24.11.2014

Ensimmäinen yritelmä saumurilla....

Sain vihdoin ystäväni avulla saumurin toimimaan - saumurissahan ei tietenkään ollut mitään vikaa, vaan tässä käyttäjässä. En kehtaa edes sanoa, mitä tein väärin...

Pienen harjoittelusession jälkeen lähdin reippaasti liikkeelle ja ompelin hameen pehmoisesta ja joustavasta velourista (joustosametti?) Hurjan vaikea oli mielestäni saada saumat edes vähän suoriksi - mutta olisiko tuo kangas siihen osasyynä, ja ehkä hieman sekin, että leikkasin kankaan summamutikassa tyttären hameen pohjalta. Tai ehkä ensimmäinen yritys! Kuvista kyllä näkyy, että hieman vinoon ja kuhmuille saumat pyrkivät. Hame oli aika iso alussa, mutta pieneni sopivasti prosessin kuluessa... Eli taas kerran mentiin, 'ompele purkaa, ompele purkaa' meiningillä kunnes lopuksi syntyi tämä pienen pieni hamonen. Siitä piti tulla yksivärinen, mutta kun piti ompelun edetessä juuri hieman leikellä kiemurtelevia saumoja, niin ompelin sitten eri väriä helmaan. Vyötärö sai vain kuminauhan, kun en vielä muutakaan osaa. Nuo pienet kukkaset ovat ihan irrallaan - mietin, pitääkö ne ommella vai silittää, ja miten tuo kangas siihen reagoi; olisiko tähän kenelläkään pientä vinkkiä?




Leikkasin kankaat myös muutamaan pussukkaan ja ompelin yhden pussukan HIPPU-blogin Pussukan teko-ohjeen ja kaavan mukaan. Oikein mainio ohje vaikka onkin jo muutaman vuoden takaa (minulla on aikamoinen backloggi näiden blogien kanssa!). Tämä on siis toinen pussukkani (siksi olen varmaankin niin innoissani, koittakaa kestää). Muistin leikkausvaiheessa laittaa kuviot vastakkain ja melkein onnistuin ompelemaankin ne kohdakkain - mutta en ihan. Kankaiden väliin laitoin pehmeää tukikangasta. Seuraava pussukka saa kyllä ryhdikkäämmän tukikankaan.

Minusta pussukat ovat aina olleet ihania, mutta täällä blogiyhteisössä pussukat elävät kyllä ihan omaa renesanssiaan. Kuinka niin universaalista tuotteesta voikin niin monet harrastelijat ja ammattikäsityöläiset saada aikaan valtavan monenlaisia ja persoonallisia pussukoita. Eläköön Pussukka!



Oikein hyvää viikon alkua kaikille blogini lukijoille!

21.11.2014

Pehmeä liivi pikkuiselle

Tässä muutaman päivän aikana olen aloittanut kaksi uutta projektia. Pieni mekkonen pellavasta ja ihana pehmeä kääntöliivi, fleecesta ja puuvillasta.

Mekko on vielä tekeillä. Jo tässä tekovaiheessa aavistelen, että kangasvalinta ei miellytä pientä käyttäjää, ja muutenkin mekko on vähän liiankin yksinkertainen - tulee ihan mieleen steinerkoulun eurytmiatunneilla käytettävät kaavut (oma kokemus). Yritän ehkä vähän 'tuunailla' mekkoa kauniimpaan muotoon - vaikka tiedänkin, ettei aloittelijan kannattaisi lähteä seikkailemaan...

Liivin tein valmiiksi eilen illalla. Kaava (116 cm) tähän löytyi samaisesta 'Sy til piger 2-6 år - kirjasta, josta kopioin kaavan farkkulaukunkin ompeluun (katso edellinen postaus). Matkan varrella sattui useampikin (paha) möhläys. Lähinnä saumojen väärä ompelujärjestys aiheutti hieman tukoksia kääntövaiheessa.. heh heh sain aika hyvät naurut nauraa itselleni! Luettuani kirjan vähäisiä ompeluohjeita hieman tarkemmin, sain kuin sainkin liivin käännettyä ja lopuksi ohjeessa neuvottiin ompelemaan kääntöaukko kiinni 'piilotikillä'-  tällä kerralla ompelin vain parhaani mukaan ihan 'sekatikkiä'. Täytyy varmaankin guuglata tuon piilotikin tekniikka, sitä kun ilmiselvästi tarvitaan useassakin työn lopetuksessa.

Liivistä tuli oikein ihanan pehmoinen ja lämpöinen - varmasti tulee käyttöä tässä talven kynnyksellä. Helppo ja nopea ommella (jos osaa)! Kokemustahan minullakin nyt on, kun olen muutaman kerran purkanut ja ommellut saumat uudestaan. Ajattelin, että tyttären kanssa vielä askarrellaan pieni irroitettava kukka tai muu koriste tuohon liivin etuosaan.

Tässä pari kuvaa (ehkä saan ajan kanssa pienen suostumaan malliksi):







Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille jotka luette tätä blogia!

t. Maija


16.11.2014

Harjoitelmia valmiiksi

Lapselle hamonen ja laukku - tämän viikonlopun saavutukset. Puuhaha, kylläpä pienetkin, yksinkertaiset projektit voivat aloittelijalle olla haasteellisia. Purkamiseen on mennyt varmasti yhtä kauan aikaa kuin itse ompeluun... mutta valmista tuli. Hamonen (josta ei ole kuvaakaan) ehkä vielä kaipaa hieman redusointia, mutta laukku kyllä saa olla sellainen kun on - tämähän on vasta ihan ENSIMMÄINEN versio, ilman mitään hienouksia tai ennennäkemättömiä ideoita. Hyvä kun nyt sen sain näinkin kasaan.
Laukun mitat ovat noin 18*25*6 cm, ja kaava on kirjasta 'Sy til piger 2-6 år', Carole Favero, 2011. En tiedä onko tätä suomennettu mutta voisi kuulostaa esim. 'Ompele 2-6 vuotiaalle tytölle'. Mieheni löysi tämän kirjan kirjastosta ja lainasi kotiin (ihana ele jotenkin...). Kirjassa on kauniit kuvat ja helpot kaavat useisiin erilaisiin mekkoihin, hameisiin, tunikoihin ja laukkuihin. Ompeluprosessin kuvaus ei ehkä ole ihan selkeä (kaikkihan nyt tuollaiset yksinkertaiset jutut osaa...), joten ' ompele', 'tai itke ja ompele' oli vähän mun fiilikset välillä tuota laukkua väsätessä. Mutta seuraavan (tai sitä seuraavan version) osaan ommella yhdessä hujauksessa. Kukkanen löytyi tyttären 'beautyboksista' koristeeksi (kiinni hakaneulalla).

Tässä pari kuvaa (pikkukuuttikin muutti heti uuteen kotiin)


Sain tänään viikoksi lainaksi ystävän saumurin... näyttää kovin monimutkaiselta. Onneksi on sentään nuo  eri värit langoille... Olisiko mitään hyviä neuvoja vihreälle aloittelijalle?

Mutta ensin sunnuntaisaunaan!

14.11.2014

Kankaita, kankaita!

Tänään ehdin oikein kunnolla kangaskauppaan ensikertaa ompelukoneen hankinnan jälkeen. Yritin ensin hieman 'kierrellä' nettikangaskaupoissa, mutta en osannut mitään ostaa! Kollegani sitten suositteli Peters restsalg- kauppaa Roskildessa, nykyään paremmin tunnettu Stof&Stil - nimellä. Oioioi! Mikä paratiisi - josta oli TODELLA vaikea päästä ulos. Ostoskärryn (kyllä, ostoskärry ja iso sellainen) kanssa kuljeskelin kaupassa pari tuntia edes takaisin, hypistelin kymmeniä eri kankaita, nostelin kärryyn erinäisiä rullia mitä ihanimpia kankaita, jonotin (tehokas jonosysteemi) kankaanleikkauspisteille parikin kertaa... ilman stressiä. Mukaan juuttui myös monenlaisia tarvikkeita ja uudet sakset (Fiskarsin kangassakset). Ja noin 8 metriä kangasta. Metri sitä, metri tätä, ensimmäisiin harjoitelmiin helppoja kankaita! Kuvasta varmaan voi tehdä myös johtopäätöksen, että meillä asustaa pieni nappula, joka rakastaa (äitinsä tavoin) tällaisia hempeitä sävyjä. Tytär on esikoulun juuri aloittanut ja suostuu ainoastaan käyttämään hameita ja mekkoja - ei housuja. Luovutin, enkä osta nyt vähään aikaan housuja. Mutta itseasiassa juuri tämä tyttären mekkointoilu potkaisikin harrastukseni käyntiin - mekot ja hameet tuntuvat hieman helpommilta ompeluprojekteilta kuin housut (mikä ei varmaankaan päde 'in the real life', mutta mistäs minä sen voin etukäteen tietää...). Lisäksi ajattelen, että kunhan saan saumurin kotiin, niin tuollaiset peruspaidat yms on mukava oppia tekemään itse.

Tänä iltana ajattelin saada vielä valmiiksi pienen hamosen, jonka olen leikannut huolettomasti (hieman vinoon) pieneksijääneestä mekosta (jota lapsi ei koskaan käyttänyt huonon istuvuuden takia, ja joka maksoi maltaita, jees). Kangas itsessään on kiva. Ajattelin vain ommella kuminauhavyötärön ja ehkä vähän jotakin koristenauhaa helmaan, jotta tulisi hieman kotonatehdynnäköinen.

Hameen lisäksi (en siis välttämättä tänään kun saunaankin pitää ehtiä) suunnittelen onnistuvani olkalaukun teossa (sekin lapselle). Kankaana juuri ostettu (ja pesty! opin tämän muiden blogeja lukiessa) tumma farkkukangas, vuorikangas tähän vielä päättämättä. Kaavassa on vain kolme osaa, laukkuun ei tule vetoketjua, neppareita tai muutakaan projektia hankaloittavaa lisäkettä, joten mikä voi mennä pieleen?  Omassa mielessäni laukusta tulee todella hieno, on helppo ommella ja valmistuu näppärästi tunnissa, parissa...

Tämän päivän ostoksia:





12.11.2014

pfiff pfaff pfuff


Edes auton ostoa en miettinyt yhtä kauan kuin ompelukoneen ostoa. Tuntui, että internet tarjosi enemmän hämminkiä kuin informaatiota. Selkeä hintakartellikin näytti rehottavan ainakin näissä paikallisissa nettikaupoissa. Yksi kehui, toinen haukkui. Oma alkeisosaamisenikin muuttui prosessissa brodeerauksen ammattilaiseksi ja lapsen trikoopaitoihin (joita ei vielä ole edes kaava- saati kangasasteella) hankin jo melkein merkitkin... Sitten siipan autorämä joutui katsastushuoltoon ja söi koko ompelukone+saumuribudjetin.... Ehkä hyvä niin, ehdin palata maanpinnalle uutta tilipussia odotellessa... Nyt mennään hieman eri odotuksin, ja sain vihdoin ostettua hyvän harrastelijakoneen, jossa on hieman kasvuvaraa kunhan kehityn (kehityn!) ompelijana.
Ostan yleensä kaiken netistä, mutta tällä kertaa uskaltauduin sisään pieneen ompelukonekauppaan, joka lupasi ikkunassaan 'nettihinnat'. Olin jo valinnut minkä koneen ostan ja varmistanut, että saisin koneen mukaan saman tien (merkillistä kärsimättömyyttä näinkin pitkän ostoprosessin päätteeksi). Puolen tunnin yksilöllisen ompelukoneneuvonnan jälkeen ja muutaman kaupanpäällisen kanssa astuin onnellisena ulos uusi kone kainalossa! Hurmio! Kotiin tutkimaan! Ensimmäiset kokeilut!  :-) Lupasin palata ostamaan bernina-saumurin heti kun budjetti taas sallii...





11.11.2014

On aika jo minunkin aloittaa oma blogi. En oikeastaan tiedä, miten tällainen blogi toimii, mutta ehkäpä tämä tästä lähtee.... Ja kyseessä on TIETENKIN ompelublogi! Ompelukokemukseni on ihan yhtä vihreä kuin tämä blogin kirjoittaminen, mutta ehkäpä sekin siitä lähtee.... Ajattelin, että kaksi yhdellä iskulla! :-)  Olen tässä muutaman viikon aikana, jolloin tein ostopäätöstä uudesta ompelukoneesta, lukenut monien teidän kokeneiden ompelu- ja käsityöbloggaajien blogeja (ensin hain tietoa oikeanlaisesta ompelukoneesta, sen jälkeen saumurista, ja jäin TODELLA koukkuun!) Mikä inspiraation lähde!

Nyt om ompelukone hankittu ja saumurikin jo katsastettu ja valittu. Tarvikkeita osteltu ja kankaita sormeiltu (muutama metri jo mukaankin saatu). Ensimmäinen projekti ja toinenkin jo valmis. Pähkäilin yhden simppelin pussukan parissa koko illan. Siis simppelin ajatuksissa ja kuvassa, mutta projekti ei sujunut ihan yhtä lennokkaasti kuin olin mielessäni sen ajatellut... tuttua varmaan kaikille aloittelijoille. Valmista tuli! Marimekon pussilakanaan tosin tuli pari ammottavaa aukkoa, mutta pussukasta kuitenkin oikein sievä (vaikka onkin 22 cm leveä ylhäältä ja 23 cm leveä alhaalta ja muutenkin ihan omanlaisensa). Tarkoitukseni olikin ensin korjata pussilakanan puuttuva kulma (jonka koira söi), mutta se tuntui jotenkin todella vaikealta jutulta... ja sitten jo päätinkin, että käytän pussilakanan kankaan harjoittelujuttuihin, kuten erinäisiin pussukoihin. Kuinka voi vetoketjun ompelukin olla muuten niin monimutkaista? Mutta sinnikkäästi jatkoin ja sain pussukan siis päätökseen yhden illan aikana. Nyt se on jo lapseni leikeissä, pienen karvaisen hylkeenpoikasen kotina... 

Niin se toinen projekti. Rakas siippani kysäisi ohimennen eilen, josko olisin kiinnostunut (nyt kun on ompelukonekin) korjaamaan yhden pikkujutun... No joo kyllä toki.. Yksi pikkujuttu, osoittautui kahdeksi lähes irtirepeytyneeksi talvitakin hihan vuoriksi.. hehe. No halusin näyttää, että ne muutama sata euroa ei tullut turhaan tuhlattua ompelukoneeseen... 'katso kulta, kuinka hienot niistä tuli'! Vähän ylpeä ehkä siitäkin, etten jättänyt tätä toista projektia jo heti 'roikkumaan' kaikessa tylsyydessään. 

Tässä tämä ihan ensimmäinen pussukkani:





Palaillaan!