Ilahduta bloggaajakaveria! Ja esittelyssä VÄRIKÄS t-paita

Pari päivää sitten Helmoja ja Hepeneitä-blogin Krista haastoi minut tähän 'Ilahduta Bloggaajakaveria' - haasteeseen. Haaste on lähtöisin Tipulassa-blogista.  

Kiitos Kristalle haasteesta ja muutenkin kiitokset kun olet kommentoinut postauksiani ja toiminut monella tapaa inspiraationlähteenäni!

Koska olen kovin untuvainen täällä blogimaailmassa (ja muutenkin introvertti), on hieman vaikea lähestyä haasteella muita bloggaajia (jotka eivät välttämättä ole koskaan kuulleetkaan blogistani). Siitä huolimatta päätin nyt tämän haasteen ottaa vastaan (teki minut niin iloiseksi!) ja lähettää sen eteenpäin kahdelle kanssabloggaajalle! Onhan haasteen vastaanottaminen kuitenkin ihan vapaaehtoista! :-) Molemmat bloggaajat blogeineen löytyvät lukulistaltani:

1. Emmi Hippu-blogista. Blogista löytyy kivoja tutoriaaleja ja muutenkin insipiroivia postauksia

2. Paula-Maija Bocca buona-blogista. Monipuolinen blogi, josta löytyy ideoita niin ompeluun kuin ruoanlaittoonkin

Haasteen säännöt:

"Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia."

Toivottavasti lähdette mukaan!

Tähän loppuun pieni postaus pienestä ompeluksesta! Viime viikonloppuna Suomessa ollessani sain käsiini Ottobreen ensimmäisen 2015 numeron, ja heti pääsivät Eurokankaasta ostetut kankaat  leikeltäviksi. Tänään onnistuin jopa ottamaan muutaman kuvankin pienen mallin päällä. Paidan etu- ja takakappaleet ovat puuvillatrikoota ja 2/3 hihat ohutta viskoositrikoota. Hihoihin olisi pitänyt ommella rypytysnauha, mutta tämä työvaihe ei osunut silmään ompelua aloittaessani  ja ohjeita lukiessani, enkä sitten jaksanut purkailla saumoja vain rypytysten tähden. Joten hihat ovat ja pysyvät ilman rypytystä. Talvipaitoihin ei kyllä oikein tuo venekaula-aukkokaan sovi (vaikka muuten sopiikin tämän paidan malliin), aluspaitahan se sieltä kurkistelee... 

Tekeillä on myös mekko samoilla kankailla, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Olen hieman ylpeä, että sain ostetuksi jotakin näinkin värillistä ja kuviollista kangasta lapsen vaatteisiin! Pirpanalle sopii kyllä ehdottomasti kirkkaatkin värit, äiti vain on niin omaan harmauteensa ja mustaan karderooppiinsa jämähtänyt...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vasta lauantai, hyvin ehtii vielä ommellakin! Tosin ensin saunaan! :-)

Klassinen mekko tytölle - ja ne virkatut kukkaset!

Viikonlopun saldona ei ollut ompeluksia vain vaan hieman Suomimatkailuun kuuluvaa väsymystä! Pikkusiskon synttärit on juhlittu ja veljen perheen kanssa muisteltu menneitä! Kyllä tässä oikeasti alkaa tuntea itsensä 'older generation' ihmiseksi... Siskon 30 v. synttäreillä sai väistämättömästi tuntea olevansa 'aikansa elänyt', tai 'been there done that'. Oli ihan hyvä tulla taas kotiin, täällä olen sentään vasta äiti, en isoäiti! :-)

Ehdin käydä veljentyttären kanssa Tuusulan Eurokankaassakin - lähtihän sieltä mukaan muutama metri tuikitavallista joustofroteeta. Kotiinjääneet mies ja tytär olivat viikonloppuna pistäytyneet paikallisessa kangaskaupassa ja intoutuneet ostamaan pari metriä joustavaa jacquard kangasta - anoppi oli kankaat jopa pessyt ja silittänyt! Liikuttavaa tällainen osallistuminen ja harrastukseni tukeminen!

Sain heti inspiraation toteuttaa 'Alt om Håndarbejde' lehdessä (nr. 13/2014) näkemäni mekon. Kankaaksi tähän suositeltiin juuri tuota joustavaa jacquard kangasta. Mekko oli kyllä mahdottoman helppo ja mukava ommella - se valmistui ennätysajassa vaikka sain purkaa toisen sivusauman kahteen kertaan ennen kuin sain vyötärön vaakasaumat kohdalleen. Saumuri (siis en minä!) humpsautti ne aina puoli senttiä vinoon. Valitsin haalean vaaleampunaisen resorin sekä kaula-aukkoon että hihansuihin. Olen mitä ilmeisemmin mieltynyt tuollaiseen lähes näkymättömään resoriin mekoissani (3 kpl!). Viimeistelin tässäkin mekossa kaula-aukon kaksoisneulalla kahteen kertaan.

Koska mekko on aika vaatimaton yksityiskohdiltaan, olin ajatellut tehdä siihen puuvillalangalla koristetikkejä. Nopeasti kuitenkin droppasin suunnitelman... kokeiltuani nimittäin hieman eri pistotekniikoita (ompelukirjasta selailemalla) tajusin, että koristeluun menisi ehkä noin sata vuotta. Kello puoli yksi viimeyönä sain idean virkatuista kukista. Olin nähnyt saumuriystäväni niitä virkkailevan, joten tuumasta toimeen. Kaivoin samantien laatikosta virkkuukoukun (joskus vuosia sitten ostettu jotakin projektia varten josta ei varmaankaan tullut mitään, sillä en muista virkanneeni mitään sitten kouluaikojen..) Hieman tutoriaalia netistä ja virkkailemaan! Mies vieressä puisteli päätään ja käänsi kylkeä. Tänään lisäilin valmiisiin kukkiin vielä hopealankaa ja kukan keskelle 'helmen' sekä ompelin ne kiinni mekkoon. Hauskaa pikkupuuhailua!

Mekko käväisi tyttären päällä sekunnin verran, joten kuvia en tähän hätään ehtinyt napsia. Olisi ollut kyllä kiva esitellä mekko hänen päällään. Se laskeutuu niin mahdottoman kauniisti ja helma pyörähtelee hemaisevasti. No lisäilen tänne ehkä kuvia myöhemmin. Allaolevissa kuvissa hehkutetaan sitäkin enemmän niitä virkattuja kukkia...

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, jotka täällä pistäytyvät lukemassa! Ompeluiloa!
t. Maija

Onnistumisen iloa - taskut mekkoon

Viime viikonloppuna ompelin mustan tunikan (edellinen postaus), jonka pikkuinen heti otti innoissaan käyttöön. Minua jäi harmittamaan kuitenkin, etten saanut siihen ommeltua taskuja. Ajan puutteen takia en ehtinyt selailemaan blogeja tai youtubia ohjeiden toivossa ja vaikka kovasti yritin omalla logiikalla jo leikattuja taskuja asetella, oli lopulta pakko luovuttaa taitojen puutteessa. Mekko piti saada valmiiksi ja tuskastuin totaalisesti koko touhuun.

Tein uuden yrityksen tänä viikonloppuna.  Ensin teoriaa virtuaalisesti sekä yksi ommeltu prototasku ennen kuin juttu niin sanotusti aukesi. En ollut huomannutkaan, että itse ompelukseen (etukappale) pitäisi leikata aukot, ja että tasku on kokonaisuudessaan etukappaleen nurjalla puolella....hehe kyllä taas sai nauraa omalle yksinkertaisuudelle. Luulin, että tasku vaan ommellaan kankaan päälle (ja niin varmaan tehdäänkin jossain malleissa...)

Uskalsin harjoittelun jälkeen sitten lähteä tekemään oikeita taskuja uuteen mekkoon. Mekko on samasta kaavasta kuin edellinenkin, mutta lisäsin hieman pituutta helmaan (hieman liikaakin). Taskujen mallit piirsin itse tutoriaalien perusteella.

Pystyin keskittymään aika pitkään ennen kuin sattui ensimmäinen moka (harjoitustaskussa niitä sattui muutama mutta ei niitä nyt tässä lasketa ;-)). Saumuroituani taskut yhteen, ompelin innoissani ensimmäisen resorin. Hmm jotain kuitenkin puuttui... Ahaa. etukappale olisi tietenkin pitänyt asettaa tuohon resorin ja taskun väliin! Purkamaan.

Siis ei näin:

Mutta tässä jo hyvässä vaiheessa, ei enää lisää mokia (ainakaan siis tietoisia!), ja taskut ovat ihan oikeilla paikoilla.

Sitten vielä tasku kiinni etukappaleeseen kaksoisompeleella. Tässä olisi ensin kyllä pitänyt tehdä se aputikki väärältä puolelta, mutta se nyt hurmiossa vähän unohtui. Onneksi langan väri on neutraalia, ei kaikki pikkuhyppelyt osu niin silmään.

Vupti! Valmista tuli:

Ja tässä vielä koko mekko. On myös harjoiteltu rimpsuhelmaa ja kaksinkertaista kaksoisommelta (neljä ommelta!) pääntiessä.

Ompelun lisäksi tarvitsisi todenteolla harjoitella valokuvaustakin ja investoida uuteen kameraan... ;-)

Tänä viikonloppuna en sitten muuta ehtinyt ompelemaan (en edes yhtä pussukkaa). Mutta mieli on iloinen! Taas jaksaa odottaa seuraavaa vapaata ompeluhetkeä!

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

t. Maija

Myrskynpitoa

Täällä Tanskassa on koko viikonlopun hurjastellut Egon-myrsky! Huono sää tarjosi oivan tilaisuuden ompelemiseen (samalla kun tytär ja mies parkeerasivat sohvalle katsomaan elokuvia). Sormet olivatkin syyhynneet koko viikon, mutta hetkeäkään en ehtinyt koneiden ääressä istua ennen perjantaita.

Sain tänä viikonloppuna ommeltua pieniä juttuja tänne kotiin ja pari kivaa perusvaatetta pienelle.

Löysin esimerkiksi viidellä eurolla kirppikselta ison punotun pyykkikorin, johon ompelin Marimekon muumipussilakanasta (jonka kulman koiramme oli aikoinaan rouskuttanut) sisustan ja vupti, kaikki tyttären tuhat nallea ja muuta pehmolelua ovat saaneet uuden kodin. Olipa todella mukava luoda vanhasta uutta (vaikkakin yksikertaista) ja pikkurahalla!

Tämä lapsen tunika syntyi nopeasti, paitsi että pähkäilin pari tuntia taskujen kanssa, jotka sitten kuitenkin hylkäsin. Hurluttelin tämän uudella saumurilla  - kolmella langalla- ja muistin laittaa olkapäille tukinauhatkin (oppii, oppii). Hihansuut ja helman huolittelin kaksoisneulalla (ihan innoissani!) Omatekemät (siis lapsen! :-)) helmet sopivat oikein hyvin värittämään tätä ompelusta, joka varmasti tulee kovaan käyttöön.

Harjoittelin myös peruspaidan tekoa. Lyhyet hihat tarkoituksella, vaikka tammikuuta elelläänkin. Tytär käyttää mielellään lyhythihaisia paitoja kesät talvet (toisin kuin äitinsä, joka kulkee villasukissa vuodenajasta riippumatta). Tähän tuli nyt pussihihat, paremmin olisi kyllä sopineet ihan tavalliset hihat, mutta tulipahan kokeiltua ja opittua sekin. Parin paitaompeluksen jälkeen olen nyt mielestäni jo kehittynyt tuossa päätien ja hihansuiden resorien ompelemisessa. Ne onnistuvat nyt nimittäin ihan ensimmäisellä yrittämällä ja ilman tuskan hikeä. :-)

Ja sitten vielä muutama tällainen pussukka pitämään kurissa eteisen villasukka- ja tumppushowta. Kankaan värit haalistuivat heti ensimäisessä pesussa, mutta saa kelvata kotikäyttöön.

Oikein mukavaa ompeluviikkoa kaikille!

t. Maija

Ompelu tekee onnelliseksi

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille, jotka sattuvat vielä blogiini kurkistamaan!

Joulu tuli vihdoin ja menikin ja lomakin vetelee viimeisiä... Toisaalta erittäin rauhallinen loma mutta silti pientä touhua ja menoa koko ajan. Joululoman kohokohtia on ollut kolme, tai oikeastaan neljä.

1. 10 vuotis hääpäivä. Miten ihanaa onkaan juhlistaa yhteistä taipaletta, koettuja vaikeita aikoja, onnistumisia, odotusta, onnellisuuden tunnetta siitä, että löysimme toisemme, uskoimme toisiimme ja rakkauteen. Perhoset lentelee edelleen vatsassa.

2. neljän yön matka Lontooseen ja joulun vietto siellä ystäväperheen parissa.  Aivan erilainen joulu. Tapasin mieheni lapsuuden ystävän ja tämän perheen ensi kertaa ja meillä klikkasi välittömästi. Olen aika introvertti, mutta jotenkin englannin kielellä kommunikoidessa olen vapautuneempi (ja osaan kertoa hauskempia vitsejä...). Perheen rouva sai tämmöisen pussukan joululahjaksi. Tein tätä hartaasti ja pitkään - jotta siitä tulisi joululahjaväärti. Pussukan sisälle laitoin vielä kolme tuubia ihania voiteita. Rouva ei maininnut sanallakaan pussukkaani - voisiko sen veivata mielessä niin, että hän ei huomannut sen olevan kotitekoinen?? ;-)

(pahoittelen varjoja)

3. Uusi saumuri!!!  Vihdoinkin, monen kuukauden pähkimisen jälkeen ostin Bernina 800DL saumurin itselleni joululahjaksi. Kokeilin sitä pari kertaa ompelukoneliikkeessä, ja se tuntui heti hyvältä ja laadukkaalta koneelta. Ja verrattain hiljainen käyntiääni; ei hakkaa samalla tavalla kuin ystävältäni lainattu vanha Elna. Kauppias itse kehui sen olevan THE saumuri, mutta ehkä hän sanoo niin jokaisesta saumurista asiakkaan valinnan mukaan... olen harjoitellut ahkerasti, ja mikäs harjoitellessa kun tikki on kaunista eikä ongelmia ole. Ompeluksia joustavasta kankaasta: yöpuku/oloasu (paita+ housut) ja yhdet leggingsit. Aivan upeaa! Yöpukua en ehtinyt kuvata ennen pikkuinen puki sen päälleen, otin vauhdissa pari kuvaa. Paita ja housut ovat eri kaavasarjoista, mutta ovat molemmat sopivan löysiä (koko 116, tytär 114 cm pitkä mutta hoikka). Legginseihin käytin samaa kaavaa kuin yöpuvun housuihin, mutta tein niistä hieman tiukemmat ja ompelin kuminauhan kiinni ompeleeseen kaksoisneulalla (jee).

Tässä yöpuku/oloasu:

Ja leggingsit:

4. Raskaan työsyksyn jälkeen tuntuu, että positiivisia tuulia ja enemmän jaksamista on luvassa. Osa tästä uudesta energiasta tulee ilmiselvästi tästä ompeluharrastuksesta!! Ihan ilman, että olin sitä näin etukäteen ajatellut tai edes toivonut. Siis ikäänkuin bonus. Uppoudun ompeluun niin täydellisesti, että kaiken maailman työjutut unohtuvat ihan hetkessä, enkä vaivaa aivojani turhilla deadlineilla (aina ehdin kuitenkin...). Ompelen ja purkaan, harjoittelen, mutta kaikki uusi ottaa aikansa. Tämähän on aivan kuin uusi työ ilman pomoa olan takana kurkistelemassa: rutiinit eivät ole vielä rutiineja ja lukemattomia uusia haasteita edessä ommella ihan semmoisia juttuja kuin itse huvittaa!



Lisää jutustelua ja ompeluksia, kunhan ehdin....

t. Maija