27.7.2015

Farkkulaukku synttärilahjaksi

Kivaa, kun keskellä kesääkin lapsen kaverit viettävät synttäreitä - loman löysiin päiviin mahtuu kivasti neljän tunnin kekkerit. Lapsi ei vielä ole ihan valmis jäämään yksin synttäreille, joten äiti sai taas nökottää mukana (isä onnistui jotenkin parkkeeraamaan itsensä kotiin sohvalle). No olihan toki ihan mukava tavata  kavereiden vanhempia ja vaihtaa kuulumisia, mutta tuommoinen neljän tunnin sosiaalinen kanssakäyminen (sisältäen oman lapsen raivokohtauksen) vaati kyllä kotiin tultua pitkää rentoutumista saunassa ja saunalonkeronkin.

Tyttären kaveri, Salma-tyttönen, täytti siis kuusi vuotta, ja ompelin taas tällaisen pikkulaukun, kun on hyväksi ja mielekkääksi synttärilahjaksi havaittu. Näitä laukkuja olen esitellyt aikaisemminkin: täällätäällä ja vielä täälläkin.  Vaikka ompelus onkin yksinkertainen, hoksasin taas pari pikku tekniikkajuttua, josta on hyötyä vaativimmissa ompeleissa. 
Sain vihdoinkin myös käytettyä tämän tumman farkkukankaan loppuun (pikku tilkku enää jäljellä) joten nyt saa tämmöisten laukkujen ompelu riittää! :-)


 Tekstiilimaalia ja applikointia....

Takataskun ompelin sivuun, koska päättelin, että en sitä kuitenkaan saisi ihan keskelle kohdistettua :-)
Ompelin taskun kaksikertaisesta kankaasta, joten myös sisäpuoli on 'oikea puoli'. Laukussa on samasta kuosista vuori.







Tikkasin Z-siksakilla reunat, mutta kyllä aika kaameaa jälkeä nurjalla puolella (onneksi ei näy koska tikki jää vuorin taakse), en tiedä missä vika.
Nämä laukun kulmat sain kerran purkaa ja ommella uudelleen. Tässä hoksasin, että saumat kannattaa (pitää) ommella vain saumanvaraan asti. Näin kappaleet laskeutuvat kauniisti kulmassakin, jossa useammat saumat kohtaavat. (vaikea selittää)


Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

t. Maija

24.7.2015

Kaavakokoja ihmetellen... ja esittelyssä peruspeplum

 Peplumista postauksen lopuksi... 




OLEN jo pitkään - siis lähinnä ompeluharrastuksen alusta lähtien, joka sinänsä ei ole vielä kovin pitkään... - ihmetellyt eri lähteiden mittataulukoita ja yleensä aina valinnut liian ison kaavakoon (lapsen pituuden mukaan). Nyt olen sitten vähän vertaillut kolmea eri mittataulukkoa, ja olen vieläkin enemmän pihalla - siis etupäässä sen suhteen, minkä koon valitsisin, kun en osaa kaavoja mitenkään muunnella.


Lapseni on 118 cm pitkä ja hoikkis - kohta 7 v. Siis aikas pikkuinen. Nyt on juuri mielestäni menty 116 cm koon yli, ja ostaisin ensisijaisesti kaupasta 122 cm koon mukaan, tai kokoa 6-7 v. Kauppojenkin kokomitoissa on kyllä suuria eroja - mutta on helpompaa silmämitalla valita oikea koko. Kun katson näitä kolmea mittataulukkoa, heittelee lapsen mitat aina koosta 98cm kokoon 128cm, riippuen mitä taulukkoa katsoo. Mihin nämä mitat perustuvat - ihmettelen.

Ottobren taulukossa lapsen rinnanympärys ja selän pituus osuvat koolle 110, vyötärö sekä käsivarren ja olan pituus koolle 104, lantio koolle 98 (!), ja lopuksi jalan pituus koolle 122. Olen viimeisimmissä Ottobren kaavoissa käyttänyt kokoa 122, ja kyllä ne ovat aika isoja olleet - ihmekös tuo.
Alt om Håndarbejde- lehden taulukossa rinnanympärys osuu kokojen 110 ja 116 väliin, vyötärö kokoon 110 ja lantio kokoon 104. Muita mittoja ei tuossa olekaan. Aika hyvin on 116 sopinut kun mekkokaava on kyseessä. Stof&Stilin oman malliston mittataulukossa taas rinnanympärys osuu kokoon 122, vyötäro 128 (!) ja lantio kokoon 110. Ja epäloogisesti kaava koolla 122 tuotti aivan liian ison vaatteen.

Ota näistä nyt sitten selvä! Kyllä on mittataulukoissa eroa - mutta hankala on kokoa valita yhdenkin taulukon mukaan....

PEPLUMISTA hieman. Ompelin tämän yksinkertaisen peplumin kahta kaavaa yhdistämällä (lähtökohtana Ottoberen Peplum kaava 1/15). Tätä tyttö on käyttänyt aika paljonkin juuri kuvan asusteena - ainokaisten housujensa (ostetut noin vuosi sitten) ja valkoisen paidan kanssa (tässä omatekemä t-paita). Housuja on vain yksi pari, koska tytär ei tosiaan halua käyttää housuja - vain leggareita. (jos satuit ihmettelemään tuota :-)). En jaksanut tähän versioon ommella mitään lisäkkeitä, joten irtokukkanen saa kelvata väriä antamaan! Tässä yritin harjoitella hihattoman kädentien sekä pääntien huolittelua. Napilla niskassa ei ole mitään virkaa, sitäkin halusin vain kokeilla.

(oho, osa kuvista on vähän epätarkkoja, tytär oli kiireissään eikä millään olisi malttanut olla paikoillaan puolta sekuntia)











 Jihuuh, ainoa oikea tapa tulla rappuset alas - ja vauhtia riittää. 
Äidin sydän tykyttää joka kerta - en ollenkaan muista, että itse olisin tehnyt samaa... ;-)



Toisen lomaviikon loppu häämöttää, mutta onneksi on vielä yksi viikko jäljellä - nyt alkaa palautua!

t. Maija

21.7.2015

Blogia herätellen - kukkuu!

Kuukaudet ovat vierähtäneet yhtäkkisen blogistopin jatkeeksi.... ompelustoppikin yllätti lähes kahdeksi kuukaudeksi. Hiljalleen pääsin taas ompeluvauhtiin ja nyt tuntuisi, että ehkapä kuitenkin jatkan tätä blogin kirjoittamistakin.

Lueskelin juuri noita aikaisempia postauksiani, aikamoista kömpimistä ompelun saralla, mutta kuitenkin pikkuisen edistymistäkin... Tuollaista se on vieläkin, suuria ajatuksia ja ideoita, ja sitten tuherrellaan jonkun kinkkisen pikkujutun kanssa puoliyötä, kun ei ole ompelun alkeet koskaan oikein avautuneet peruskoulun käsityötunneilla. Mietiskelen, että miten koulun käsityötunnit silloin (-80 luvun alussa!) olivatkin sellaista pakkopullaa, miksi en innostunut silloin?? Nyt olisi helpompaa. No taisin olla liian kärsimätön tyyppi, ja käsityöthän yleensä juuri vaativat kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Olen edelleen kärsimätön, haluaisin olla jo hyvä ja osaava ja tietävä. Syöksyn ompeluprojekteihin, jotka vaativat taitoa ja tekniikkaa, vaikka kumpaakaan ei ole kuin hitunen, naurettava hitunen! No, nurkat eivät pääse pölyyntymään, kun niihin lentelee erinäisiä keskeneräisiä, umpikujaan joutuneita ompeluksia - jotka sitten aamun tullen taas noukin pöydälle odottamaan valaistumista. Usein ongelma ei ole mahdoton, ja ohjeissakin usein kyllä lukee, mitä pitää seuraavaksi tehdä. En vain aina ymmärrä näitä ohjeitakaan - ihan kuin niistä puuttuisi (piruuttaankin!) joitakin työvaiheita... ;-)

Päätin tuossa ompelustopin päätteeksi, että keskityn todellakin vain lapsen perusvaatteisiin. Niitä olenkin ommellut. Olen viimeinkin päässyt vetoketjukammostakin (harjoittelun tulosta!).  Valmistaudun juuri nyt ompelemaan mekon, jossa on sekä vetoketju, kaulus ja vuori! (WAU :-))

Tähän postaukseen pääsevät nyt peruspaitis, perus t-paita ja perushame. Ne olivat nimittäin ainoat ompelukset, jotka pieni viitsi jäätelöpalkalla antaa minun hätäisesti kuvata eilen. :-)

Peruspaitis.
Ottobre 1/2015 kaavalla 'Be Cool' 122cm (lapsi on 118cm). Ilmeisesti ajateltu pojan paidaksi (lehden kuvasta päätellen), mutta tämä on kyllä tosi kiva malli myös tytölle. Lisäsin luonnonvalkoisen resorin helmaan (sama kaula-aukossakin). Kangas on puuvillan ja muistaakseni polyesterin sekoitetta ns. pikee-paita kangasta.



Perus t-paita ja perushame.
t-paita on Stof&Stilin peruspaitakaava 122 cm, hameen kankaan leikkasin ilman kaavaa...
Hameessa harjoittelin piilovetoketjun ompelua, mutta unohdin tietenkin, että minullahan ON piilovetoketjun ompelua varten varta vasten ostettu 'jalka' ompelukoneen tarvikelaatikossa, joten ei ihan onnistunut. :-)Vyötärön selkäpuolella on kaksi kuminauhaa, joita voi lapsen kasvaessa löysätä. Ehdin jo leikata kolmannenkin kaitaleen mutta jätin ompelematta, koska hameesta olisi kyllä näin tullut mielestäni liian pitkä. Mutta ehkä syksyn tullen lisään sen helmaan. Alakaitaleen yläreuna viimeistelty saumurin kolmen neulan rullaompeleella (menikö oikein?) ja laitoin vielä pitsiä helmaan. Kiva pikku hame tästä tuli - turkoosi sopii tuommoiselle tummahipiäiselle touhutädille.






Lomalla on mukava olla!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

t. Maija