Tunika ja mekko kuusivuotiaalle

Tässä tulee lupaamiami kuvia kahdesta viimeisestä ompeluksestani.

TUNIKA, kaava Ottobre nr 1/15.
Jo ommellessani tämä projekti suoraan sanoen tökki. Pidän tuosta tähtikankaasta (joustotrikoo Eurokankaasta) kyllä, mutta en sittenkään koko mekon verran. Kankaan värit antavat mahdollisuuksia yhdistää moniin eri väreihin, joten aijonkin käyttää lopun kankaan esimerkiksi resoreiksi tai taskuiksi jne. Alkuperäisessä kaavassa on myös ihan yksinkertaiset etutaskut. Mutte ne aiheuttivat jotenkin ylitsepääsettömän dilemman, joten tein toistamiseen (oho, editystä!) tämmöiset puolipalloiset sivutaskut. Ne tuntuivat helpommalta ommella, en osaa selittää miksi. Ompelin resorit tähän ihan vaan tuosta sinisestä joustotrikoosta. Hieman taskuissa ryppyilee, mutta en jaksanut purkaa tällä kertaa... :-)
Tunika on ollut jo kovassa käytössä, se on huoleton ja mukava päällä!

MEKKO, kaava Alt i Håndarbejde nr 13/14, koko 116 (lapsi on 115cm, hoikka)
Mieheni osti metrin sinisävyistä ruudullista jacquard kangasta ihan omatoimisesti! Omat silmäni eivät ehkä koskaan olisi osuneet tähän.., mutta mutta. Hieman mietittyäni kävin samassa kangaskaupassa katselemassa, josko löytyisi jotakin toista kangasta pariksi tälle (omalla tavallaan) kauniille kankaalle. Myyjä kannusti valitsemaan sinisen, paksuhkon joustotrikoon  - kyllä se ihan hyvin käy! Juuri tämä sininen on yleensä ehdottomasti 'NO GO', mutta päädyin kuitenkin ostamaan puolisen metriä. Jospa se inspis sieltä tulisi, ja tulihan se! Sitten vain kankaita leikkelemään ja ompelemaan!
Mikä parasta, tämmöisiä tukevia, hieman joustavia kankaita on aloittelijan NIIN helppo ommella -  suosittelen lämpimästi. Lisäksi olen jo yhden mekon ommellut samalla kaavalla, joten ylitin lähes kaikki peruskompastuskivet 'ammattitaitoisesti' ;-).

Koristukseksi piti taas saada kukkasia, mutta tällä kerralla ajatus virkatuista kukkasista ei sytyttänyt. Päätin applikoida ne. Applikointi (ja -tekniikka) tosin käsitteenä oli ja on edelleenkin minulle hieman hämärä. Pitää taas paneutua teoriaan ennen seuraavaa yritelmää...  Kun mieheni kysyi kukkasia leikellessäni, että miten ne ommellaan kiinni mekkoon, jouduin siis myöntämään: 'no, enhän mä nyt sitä vielä tiedä.' :-). Kieli keskellä suuta ja nenä melkein kiinni ompelukoneessa sain kuin sainkin kolme kukkaa ommeltua mekkoon (joustosiksakilla, olikohan tuo oikea tikkivalinta?). Silitin kukkien ja kankaankin taakse tukikangasta. Siippa sai valita, laitetaanko kukissa nurja vai oikea puoli näkyviin.

One done, two to go

Mekko tuli muuten valmiiksi aikas nopsaan - kukkasissa meni vain melkein yhtä paljon aikaa kuin itse mekossa! Halusin kuvata tämän - joillekin ehkä tylsänkin - mekon hauskalla tavalla. Lahjoin tällä kertaa tyttären mukaan 'leikkiin' pienen kahden euron kuvauspalkalla - ja hän antautuikin 'muotikuvauksiin' 100%:sti. Voi, kyllä meillä oli hauskaa!! (laskiaisen kunniaksi otettiin naamarikin kuviin mukaan...)

Tämmöiset popot saa, kun lähettää isän ja tyttären yhdessä talvikenkäostoksille!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

t. Maija

Haastepostia :-)

Ainokaisemme on ollut pari päivää lomailemassa appivanhempieni luona. Kyllä on talo ollut hiljainen - olen itsekin lomalla tämän viikon!  Lapsi on viihtynyt tietenkin farmorin ja farfarin luona loistavasti; isovanhempiensa ainoana lapsenlapsena ei lellittelystä meinaa tulla loppua! :-)
No, mutta tuossahan se pieni taas on. Kotona.  Nyt taas ommellaan lapsen ehdoilla, mutta ehdinkin  käyttää nämä kaksi päivää tehokkaasti ompelujuttuihin. Sain ommeltua jopa kaksi mekkoa valmiiksi (pian esittelyssä!), sekä kasvatin kangasvarastoa muutamalla uudella kangashankinnalla odottamaan seuraavia ompeluprojekteja.

Vaikka olikin mukava saada paneutua ompeluun 100%: sesti, on minusta kyllä ihan yhtä antoisaa, kun ommellessani lapsi leikkii ja touhuilee omiaan vieressäni. Vaikka ompelusten valmiiksisaaminen näin kestääkin kauemmin. Tytär on innoissaan, kun saa puolatessa painaa paininjalkaa tai piirtää viivat kaavapaperiin jne. Hän on myös ottanut tehtäväkseen nuppineulojen järjestämisen neulatyynyssä (hänen mielestään ne siis pitää järjestää). Juuri kaivoin seitsemän parsinneulaa tyynyn sisältä, laiskana olen ne vaan laittanut tyynyyn, pienihän heti oivalsi, että ne voi upottaa kokonaan tyynyn sisään. Äiti oppi taas jotakin uutta...

Kaavapaperiin on hauska piirtää..

Otukset seuraavat silmä tarkkana meneekö sauma suoraan... 

Alla kurkistus seuraavan postauksen aiheeseen. Olen innoissani, että ompelukset valmistuvat nopeammin - ei tarvitse kokoajan ja joka kerta purkaa ja purkaa. Ajattelin seuraavaksi harjoitella raclan hihan tekoa, sekä heittäytyä uusimmassa Ottobre lehdessä näkemäni kivan hupparin tekoon. Etenkin viimeksimainittu on kyllä ehkä vielä liian vaikea juttu toteutettavaksi, kerään siis rohkeutta. :-)

Tänään tuli myös kivaa postia 'Ilahduta bloggaajakaveria'- haasteen merkeissä. Minut haastanut Krista Helmoja ja hepeneitä -blogista, lähetti oikein ihanan avaimenperän ja kortin. Kiitos Krista!

Oikein mukavaa talviviikkoa kaikille!
t.Maija

Sarah-tytölle farkkulaukku

Ompelin tyttären kaverille synttärilahjaksi farkkulaukun samalla kaavalla kuin edellisenkin (katso täältä).  Minusta tästä tuli ihan kiva, laitoin vähän helmiäkin koristeeksi. Toivottavasti sankarikin on mielissään.

 Tuossa vilahtikin aijemmin esittelemäni harmaa mekko kukkasineen (katso täältä). Olimme eilen lastenteatterissa ja mekko sopi oikein hyvin tilaisuuteen. Mekko on ilmeisen mukava päällä ja onnistuin houkuttelemaan tyttären jopa pariin kuvaankin!! Suunnitelmissa on toinen samanlainen (mekko!) ruudullisesta jacquard kankaasta, katsotaan koska ehdin....

Äiti, onko nää aitoja timantteja?  :-)

 Onko jo todella sunnuntai? Onneksi on kokonainen viikko lomaa edessä ja tämä iltakin ihan luksusta kun saan olla ihan yksin vaihteeksi. Mies ja tytär lähtivät anoppilaan. Minä jäin kotiin nauttimaan. Mitähän sitä oikein tekisi? ;-)