Velourraidat kohdallaan

Piirsin kaavat ja leikkasin kankaat yhteen kivaan tunikaan. Kankaaksi valikoitui ekologista raidallista collegea. Huomasin jo kangasta leikatessani, että raitojen kohdistaminen tuossa tunikassa tulisi olemaan haasteellista (mahdotontakin, koska raitojen korkeus vaihtelee).

Päätin ensin siis vähän harjoitella. Kaapista löytyi vain tätä lilaa raidallista velouria. Iso pala kaapin perällä lojunut siis ehkä viime marraskuusta lähtien. Velour ei ole aloittelijalle suositeltava materiaali - ainakaan saumuroitavaksi (oma kokemus). Mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista, ja velourin kesyttämisen lisäksi päjäyttää kertaheitolla raidatkin kohdalleen.

Matkan varrella mieheni kommentoi kuuluvasti, että kangas ei kyllä ole häneen makuunsa ollenkaan, mutta että kyllä hän voi pakata housut mukaan tulevalle isä-tytär kanoottiretkelle 'telttahousuiksi'.

Ai jaa, kiitos vaan kulta.

Projektin edetessä ihan innostuin näistä raidoista, ja taskujen reunoihinkin ompelin ensi kertaa 'framilonia' ryhtiä pitämään (täällä 'framilon' on yksinkertaisesti vain läpinäkyvää kuminauhaa, vihdoin löysin!).

Vai telttahousut, pyh!

Näistähan tuli siis oikein kivat, vyötäröresorin sisään tuli vielä leveä kuminauha ja nauha (väliaikainen, kun sopivaa ei varastoistani löytynyt).

Valmiit pöksyt nähdessään lapsen ensimmäinen kommentti oli: "äiti, nää on tosi kivat, ihanan lämpöiset kun nukutaan TELTASSA!"

Voi, kun ei siellä elokuun pimeässä yössä noi raitojen kohdistukset oikein näy.

Etenkin kun silmätkin on vielä kiinni!

(ohoh, kylläpä meillä on ruttuinen pöytäliinakin)

 

:-)

Lapselle uusiomekko

Kirpputorilta jo monta kuukautta sitten ostamani vuorillinen kesämekko (1,5 €) pääsi vihdoin kierrätykseen! Kangas on ihanan kuluneen pehmeää ja kevyttä mutta ei silti kuluneen näköistä, ja sain siis vuorikankaankin samaan syssyyn. Tässä kuvalinkki alkuperäiseen mekkoon. 

Pitsihelma pääsi sellaisenaan uusiokäyttöön. Alkuperäisen mekon mustaa yläosaa en ikävä kyllä osannut muokata niin, että sen olisi voinut tässä hyödyntää (olisi ollut kiva). Uusiomekossa on vuori ja takana piilovetoketju - näitä olikin hyvä harjoitella, kun mielessä on ihan oikeakin mekko (kuten olen parissakin otteessa tainnut asiasta mainita) samoilla tekniikoilla.

 

 Piilovetoketjun ompelu ei olekaan niin vaikeaa kuin luulin, vaikka ompelin sen sekä kankaaseen ja vuoriin kiinni! jippii. Onneksi muistin harsia ensin. Ompelukoneen piilovetoketjujalka tuo kyllä huomattavaa apua ketjun ompeluun. Tosin tässä tapauksessa unohdin ommella sauman kiinni alhaalta ennen ketjun ompelemista, joka tuotti hieman päänvaivaa  - ja kupruilua tuossa alaosassa.

 Neuletakin ja vyön kanssa tästa tuleekin ihan eri mekko!

 Kesä parhaat sandaalit!

Ihanasti on tällä hetkellä ompelutöitä kesken ja suunnitelmissa. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

PS. Olenkohan muuten ainoa tässä maailmassa, jolle ompeluohjeiden ymmärtäminen on haasteellista!

Huppari ja sen lyhyt elämä

Puhuin jo kai maaliskuussa, että haluaisin kokeilla, josko osaisin ommella Ottobren 1/2015 kannessa olleen hupparin. Minusta siinä oli kiva leikkaus, näytti olevan kaponen malli, joka sopisi meidän pienelle hoikkikselle. Projekti jäi pitkään ajatustasolle - olihan siinä vetoketju, huppu, resoreita, taskut yms. haastavaa. Noin kuukausi sitten ostin vihdoin ihanaa, harmaata luomukollegekangasta (swetaritrikoo) ja leikkasin kankaan heti, että pääsisin alkuun. Huppuunkin löytyi raikas ja pehmoinen kuviotrikoo.

Täytyy sanoa, että harvoin varmaan lopputulos on niin kaukana alkuperäisestä... :-) Mutta tämä olikin nyt harjoitelma, joka antaa uskoa ja ideoita seuraavaan projektiin. Jätin lähes kaiken koristelun pois, sillä halusin vain tehdä tästä 'basic' mallin sekä harjoitella uusia perusjuttuja. Tässä olikin paljon uutta, esimerkiksi osaan nyt ommella vuorillisen hupun!
Hankalinta oli tietenkin vetoketjun ompelu! Olisin OB:n mukaan tarvinnut 47 senttisen vetoketjun - ongelmana on vain, että sen pituista ei täällä Tanskassa ilmeisesti myydä!  Sain sekä Stof&Stil ja Stof2000 liikkeissä kuulla, että saatavilla on vain joko esim. 40, 45 tai 50 cm:n mittaiset vetoketjut - valitsin 45 cm. Jouduin sitten soveltamaan hupun kanssa. Taskujen kohdistaminen oli vaikeaa eikä kyllä onnistunutkaan, vaikka siinä ommellessa siltä näyttikin. Voi hitsin pitsit.

Kaikesta koheltamisestani huolimatta, tytär otti innoissaan hupparin käyttöön! Alla siitä ainoaksi jäänyt kuva kesäiseltä pyrähdykseltä Ruotsin sydämeen (Astrid Lindgrenin Maailma Vimmerbyssä).

Harmillisesti jo heti ensimmäisen pesun jälkeen huppari on nimittäin niin kuluneen ja nuhjuisen näköinen, että taidan sen laittaa kiertoon (hyvä syy tehdä uusi). Kokona tässä oli 122cm, joka osoittautui taas liian suureksi (olen sittemmin saanut oivia neuvoja oikean kaavakoon valintaan Kristalta, Helmoja ja Hepeneitä blogista)

Eemelin heppa! Olipa ihan vierailla myös Vaahteramäen Eemeli-sarjan kuvausmaisemissa. (hame ja leggarit kaupasta)

Ompelin lisäksi samaisesta huppukankaasta leggingsit. Nämä ovat ensimmäiset. jotka todella istuvat pienen päälle. Kaavana on neljän leggingskaavan muunnelma! T paita on peruspaitakaavasta (Stof&Stil) muunneltu - lyhensin esimerkiksi helmaa aika reipaasti.

Kesälomat ovat taas takanapäin, ja perheessämme on nyt ylpeä ekaluokkalainen!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

t. Maija