31.1.2015

Ilahduta bloggaajakaveria! Ja esittelyssä VÄRIKÄS t-paita




Pari päivää sitten Helmoja ja Hepeneitä-blogin Krista haastoi minut tähän 'Ilahduta Bloggaajakaveria' - haasteeseen. Haaste on lähtöisin Tipulassa-blogista.  

Kiitos Kristalle haasteesta ja muutenkin kiitokset kun olet kommentoinut postauksiani ja toiminut monella tapaa inspiraationlähteenäni!

Koska olen kovin untuvainen täällä blogimaailmassa (ja muutenkin introvertti), on hieman vaikea lähestyä haasteella muita bloggaajia (jotka eivät välttämättä ole koskaan kuulleetkaan blogistani). Siitä huolimatta päätin nyt tämän haasteen ottaa vastaan (teki minut niin iloiseksi!) ja lähettää sen eteenpäin kahdelle kanssabloggaajalle! Onhan haasteen vastaanottaminen kuitenkin ihan vapaaehtoista! :-) Molemmat bloggaajat blogeineen löytyvät lukulistaltani:

1. Emmi Hippu-blogista. Blogista löytyy kivoja tutoriaaleja ja muutenkin insipiroivia postauksia

2. Paula-Maija Bocca buona-blogista. Monipuolinen blogi, josta löytyy ideoita niin ompeluun kuin ruoanlaittoonkin

Haasteen säännöt:

"Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia."

Toivottavasti lähdette mukaan!



Tähän loppuun pieni postaus pienestä ompeluksesta! Viime viikonloppuna Suomessa ollessani sain käsiini Ottobreen ensimmäisen 2015 numeron, ja heti pääsivät Eurokankaasta ostetut kankaat  leikeltäviksi. Tänään onnistuin jopa ottamaan muutaman kuvankin pienen mallin päällä. Paidan etu- ja takakappaleet ovat puuvillatrikoota ja 2/3 hihat ohutta viskoositrikoota. Hihoihin olisi pitänyt ommella rypytysnauha, mutta tämä työvaihe ei osunut silmään ompelua aloittaessani  ja ohjeita lukiessani, enkä sitten jaksanut purkailla saumoja vain rypytysten tähden. Joten hihat ovat ja pysyvät ilman rypytystä. Talvipaitoihin ei kyllä oikein tuo venekaula-aukkokaan sovi (vaikka muuten sopiikin tämän paidan malliin), aluspaitahan se sieltä kurkistelee... 
Tekeillä on myös mekko samoilla kankailla, siitä lisää seuraavassa postauksessa!




Olen hieman ylpeä, että sain ostetuksi jotakin näinkin värillistä ja kuviollista kangasta lapsen vaatteisiin! Pirpanalle sopii kyllä ehdottomasti kirkkaatkin värit, äiti vain on niin omaan harmauteensa ja mustaan karderooppiinsa jämähtänyt...

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Vasta lauantai, hyvin ehtii vielä ommellakin! Tosin ensin saunaan! :-)

27.1.2015

Klassinen mekko tytölle - ja ne virkatut kukkaset!

Viikonlopun saldona ei ollut ompeluksia vain vaan hieman Suomimatkailuun kuuluvaa väsymystä! Pikkusiskon synttärit on juhlittu ja veljen perheen kanssa muisteltu menneitä! Kyllä tässä oikeasti alkaa tuntea itsensä 'older generation' ihmiseksi... Siskon 30 v. synttäreillä sai väistämättömästi tuntea olevansa 'aikansa elänyt', tai 'been there done that'. Oli ihan hyvä tulla taas kotiin, täällä olen sentään vasta äiti, en isoäiti! :-)

Ehdin käydä veljentyttären kanssa Tuusulan Eurokankaassakin - lähtihän sieltä mukaan muutama metri tuikitavallista joustofroteeta. Kotiinjääneet mies ja tytär olivat viikonloppuna pistäytyneet paikallisessa kangaskaupassa ja intoutuneet ostamaan pari metriä joustavaa jacquard kangasta - anoppi oli kankaat jopa pessyt ja silittänyt! Liikuttavaa tällainen osallistuminen ja harrastukseni tukeminen!

Sain heti inspiraation toteuttaa 'Alt om Håndarbejde' lehdessä (nr. 13/2014) näkemäni mekon. Kankaaksi tähän suositeltiin juuri tuota joustavaa jacquard kangasta. Mekko oli kyllä mahdottoman helppo ja mukava ommella - se valmistui ennätysajassa vaikka sain purkaa toisen sivusauman kahteen kertaan ennen kuin sain vyötärön vaakasaumat kohdalleen. Saumuri (siis en minä!) humpsautti ne aina puoli senttiä vinoon. Valitsin haalean vaaleampunaisen resorin sekä kaula-aukkoon että hihansuihin. Olen mitä ilmeisemmin mieltynyt tuollaiseen lähes näkymättömään resoriin mekoissani (3 kpl!). Viimeistelin tässäkin mekossa kaula-aukon kaksoisneulalla kahteen kertaan.

Koska mekko on aika vaatimaton yksityiskohdiltaan, olin ajatellut tehdä siihen puuvillalangalla koristetikkejä. Nopeasti kuitenkin droppasin suunnitelman... kokeiltuani nimittäin hieman eri pistotekniikoita (ompelukirjasta selailemalla) tajusin, että koristeluun menisi ehkä noin sata vuotta. Kello puoli yksi viimeyönä sain idean virkatuista kukista. Olin nähnyt saumuriystäväni niitä virkkailevan, joten tuumasta toimeen. Kaivoin samantien laatikosta virkkuukoukun (joskus vuosia sitten ostettu jotakin projektia varten josta ei varmaankaan tullut mitään, sillä en muista virkanneeni mitään sitten kouluaikojen..) Hieman tutoriaalia netistä ja virkkailemaan! Mies vieressä puisteli päätään ja käänsi kylkeä. Tänään lisäilin valmiisiin kukkiin vielä hopealankaa ja kukan keskelle 'helmen' sekä ompelin ne kiinni mekkoon. Hauskaa pikkupuuhailua!

Mekko käväisi tyttären päällä sekunnin verran, joten kuvia en tähän hätään ehtinyt napsia. Olisi ollut kyllä kiva esitellä mekko hänen päällään. Se laskeutuu niin mahdottoman kauniisti ja helma pyörähtelee hemaisevasti. No lisäilen tänne ehkä kuvia myöhemmin. Allaolevissa kuvissa hehkutetaan sitäkin enemmän niitä virkattuja kukkia...




Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, jotka täällä pistäytyvät lukemassa! Ompeluiloa!
t. Maija

18.1.2015

Onnistumisen iloa - taskut mekkoon

Viime viikonloppuna ompelin mustan tunikan (edellinen postaus), jonka pikkuinen heti otti innoissaan käyttöön. Minua jäi harmittamaan kuitenkin, etten saanut siihen ommeltua taskuja. Ajan puutteen takia en ehtinyt selailemaan blogeja tai youtubia ohjeiden toivossa ja vaikka kovasti yritin omalla logiikalla jo leikattuja taskuja asetella, oli lopulta pakko luovuttaa taitojen puutteessa. Mekko piti saada valmiiksi ja tuskastuin totaalisesti koko touhuun.

Tein uuden yrityksen tänä viikonloppuna.  Ensin teoriaa virtuaalisesti sekä yksi ommeltu prototasku ennen kuin juttu niin sanotusti aukesi. En ollut huomannutkaan, että itse ompelukseen (etukappale) pitäisi leikata aukot, ja että tasku on kokonaisuudessaan etukappaleen nurjalla puolella....hehe kyllä taas sai nauraa omalle yksinkertaisuudelle. Luulin, että tasku vaan ommellaan kankaan päälle (ja niin varmaan tehdäänkin jossain malleissa...)

Uskalsin harjoittelun jälkeen sitten lähteä tekemään oikeita taskuja uuteen mekkoon. Mekko on samasta kaavasta kuin edellinenkin, mutta lisäsin hieman pituutta helmaan (hieman liikaakin). Taskujen mallit piirsin itse tutoriaalien perusteella.

Pystyin keskittymään aika pitkään ennen kuin sattui ensimmäinen moka (harjoitustaskussa niitä sattui muutama mutta ei niitä nyt tässä lasketa ;-)). Saumuroituani taskut yhteen, ompelin innoissani ensimmäisen resorin. Hmm jotain kuitenkin puuttui... Ahaa. etukappale olisi tietenkin pitänyt asettaa tuohon resorin ja taskun väliin! Purkamaan.

Siis ei näin:

Mutta tässä jo hyvässä vaiheessa, ei enää lisää mokia (ainakaan siis tietoisia!), ja taskut ovat ihan oikeilla paikoilla.






Sitten vielä tasku kiinni etukappaleeseen kaksoisompeleella. Tässä olisi ensin kyllä pitänyt tehdä se aputikki väärältä puolelta, mutta se nyt hurmiossa vähän unohtui. Onneksi langan väri on neutraalia, ei kaikki pikkuhyppelyt osu niin silmään.

Vupti! Valmista tuli:





Ja tässä vielä koko mekko. On myös harjoiteltu rimpsuhelmaa ja kaksinkertaista kaksoisommelta (neljä ommelta!) pääntiessä.






Ompelun lisäksi tarvitsisi todenteolla harjoitella valokuvaustakin ja investoida uuteen kameraan... ;-)

Tänä viikonloppuna en sitten muuta ehtinyt ompelemaan (en edes yhtä pussukkaa). Mutta mieli on iloinen! Taas jaksaa odottaa seuraavaa vapaata ompeluhetkeä!

Oikein hyvää viikkoa kaikille!

t. Maija