15.2.2015

Tunika ja mekko kuusivuotiaalle

Tässä tulee lupaamiami kuvia kahdesta viimeisestä ompeluksestani.

TUNIKA, kaava Ottobre nr 1/15.
Jo ommellessani tämä projekti suoraan sanoen tökki. Pidän tuosta tähtikankaasta (joustotrikoo Eurokankaasta) kyllä, mutta en sittenkään koko mekon verran. Kankaan värit antavat mahdollisuuksia yhdistää moniin eri väreihin, joten aijonkin käyttää lopun kankaan esimerkiksi resoreiksi tai taskuiksi jne. Alkuperäisessä kaavassa on myös ihan yksinkertaiset etutaskut. Mutte ne aiheuttivat jotenkin ylitsepääsettömän dilemman, joten tein toistamiseen (oho, editystä!) tämmöiset puolipalloiset sivutaskut. Ne tuntuivat helpommalta ommella, en osaa selittää miksi. Ompelin resorit tähän ihan vaan tuosta sinisestä joustotrikoosta. Hieman taskuissa ryppyilee, mutta en jaksanut purkaa tällä kertaa... :-)
Tunika on ollut jo kovassa käytössä, se on huoleton ja mukava päällä!













MEKKO, kaava Alt i Håndarbejde nr 13/14, koko 116 (lapsi on 115cm, hoikka)
Mieheni osti metrin sinisävyistä ruudullista jacquard kangasta ihan omatoimisesti! Omat silmäni eivät ehkä koskaan olisi osuneet tähän.., mutta mutta. Hieman mietittyäni kävin samassa kangaskaupassa katselemassa, josko löytyisi jotakin toista kangasta pariksi tälle (omalla tavallaan) kauniille kankaalle. Myyjä kannusti valitsemaan sinisen, paksuhkon joustotrikoon  - kyllä se ihan hyvin käy! Juuri tämä sininen on yleensä ehdottomasti 'NO GO', mutta päädyin kuitenkin ostamaan puolisen metriä. Jospa se inspis sieltä tulisi, ja tulihan se! Sitten vain kankaita leikkelemään ja ompelemaan!
Mikä parasta, tämmöisiä tukevia, hieman joustavia kankaita on aloittelijan NIIN helppo ommella -  suosittelen lämpimästi. Lisäksi olen jo yhden mekon ommellut samalla kaavalla, joten ylitin lähes kaikki peruskompastuskivet 'ammattitaitoisesti' ;-).

Koristukseksi piti taas saada kukkasia, mutta tällä kerralla ajatus virkatuista kukkasista ei sytyttänyt. Päätin applikoida ne. Applikointi (ja -tekniikka) tosin käsitteenä oli ja on edelleenkin minulle hieman hämärä. Pitää taas paneutua teoriaan ennen seuraavaa yritelmää...  Kun mieheni kysyi kukkasia leikellessäni, että miten ne ommellaan kiinni mekkoon, jouduin siis myöntämään: 'no, enhän mä nyt sitä vielä tiedä.' :-). Kieli keskellä suuta ja nenä melkein kiinni ompelukoneessa sain kuin sainkin kolme kukkaa ommeltua mekkoon (joustosiksakilla, olikohan tuo oikea tikkivalinta?). Silitin kukkien ja kankaankin taakse tukikangasta. Siippa sai valita, laitetaanko kukissa nurja vai oikea puoli näkyviin.

One done, two to go



Mekko tuli muuten valmiiksi aikas nopsaan - kukkasissa meni vain melkein yhtä paljon aikaa kuin itse mekossa! Halusin kuvata tämän - joillekin ehkä tylsänkin - mekon hauskalla tavalla. Lahjoin tällä kertaa tyttären mukaan 'leikkiin' pienen kahden euron kuvauspalkalla - ja hän antautuikin 'muotikuvauksiin' 100%:sti. Voi, kyllä meillä oli hauskaa!! (laskiaisen kunniaksi otettiin naamarikin kuviin mukaan...)














Tämmöiset popot saa, kun lähettää isän ja tyttären yhdessä talvikenkäostoksille!


Oikein mukavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

t. Maija

5 kommenttia:

  1. Onpa ihana postaus, alun ompelu"ongelmat" päättyvät näihin riemastuttaviin kuviin, jotka saavat hymyn huulille täällä ruudun toisellakin puolella :) Ja nuo kengät, niin mahtavat, että en uskalla edes näyttää meidän tytöille! Eikä tuo sininen mekko ole yhtään tylsä, vaan klassisen kaunis ja ajaton :). Applikointi ei ole minunkaan vahvoja alueitani, olen vasta noin vuoden verran käyttänyt siinä avuksi sitä silitettävää liimaharsoa, joka huomattavasti helpottaa ompelua eikä tarvitse harsia/käyttää nuppineuloja. Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Krista!
    Mekko oli lapsen päällä koko lauantain ja sunnuntain ja tänään vielä piti se kouluunkin saada laittaa päälle, joten otaksun, että se on oikein mukava päällä ja mieleinen! :-) Tytär myös tykkää tuollaisista hieman lyhyistä hihoista, ja tähän malliin semmoiset sopivatkin.

    VastaaPoista
  3. Voi mahtava miten ihania tunikoita. Täytyy sanoa, että tuo viimeinen kellohelmatunika vei täysin minun sydämeni. Appilointikukat on piste iin päälle tuohon alahelman ruutukankaaseen. Kuvatkin on niin huippuja:) Lisäänkin blogisi lukuluettelooni, että pysyn ompeluissasi matkassa paremmin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli, kommenttisi taisi viedä täysin minun sydämeni! :-) Minäkin lisäsin sinut omalle lukulistalleni, vasta nyt, vaikka olenkin jo blogini/ompeluharrastukseni alkumetreistä lukenut blogiasi. Muistatkos, kun kävit kommentoimassa täällä marraskuussa, kun vielä ihan (vieläkin enemmän) untuvaisena tein ensikontaktia kaverin saumurin kanssa. Joulun jälkeen olen ihan omalla saumurilla huristellut ja tosiaan, elämä ilman saumuria tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta nyt... :-)

      Poista
    2. Muistan hyvinkin kun kävin kommentoimassa:) Olet kyllä jo mestari ompelusaralla, aivan huippua :) Onhan ompelu niin mukavaa, se siinä saa ajan kulumaan ja samalla oppia tulee jatkuvasti lisää :)

      Poista