Stressin hoitoa ja pikkuompelus: jacquard hame lapselle

Täällä on podettu stressiä. Ei hauskaa.  Mutta nyt jo suunta eteenpäin, puolentoista kuukauden sairasloma takana, pari viikkoa vielä palautumista, ja sitten koitetaan hitaasti palata työelämään!

Kun aivot lonksuttaa hitaalla vaihteella, on haasteellista suoriutua ihan arkisimmistakin rutiineista, saati keskittyä ompeluun. Muisti pätkii, enkä jaksa kertakaikkiaan omia virheitäni ja osaamattomuuttani (yleensä jaksan, koska olen niistäkin oppinut joka kerta).

Tämä pieni hamonen lensi erinäisiä kertoja nurkkaan (erittäin rumien sanojen saattelemana) - en sitten millään osannut yhtä piilovetoketjua ommella ja huolitella! Lisäksi napinläpi-ompelujalka teki uutterasti vastarintaa. Koenapinlävet onnistuivat ihan hyvin, mutta oikeaan ompelukseen kone teki kerta kerran jälkeen aivan omanlaisensa napinläven, jossa yksi sivu oli oikean kokoinen ja toinen sivu vain puolet oikeasta mitasta.... OMG. Tässä vaiheessa ompelukonekin oli vaarassa lentää nurkkaan, mutta säilytin sentään malttini. Olisi ollut myös HUOMATTAVASTI helpompi ommella tämä joustamattomasta puuvillasta (niinkuin ohjeessakin ehdotetaan)!

No sain kuin sainkin hameen valmiiksi. Tai muutama käsinpisto vielä uupuu huolittelemaan vetoketjupainajaista. Olisin halunnut kokeilla helman alavarahuolittelua, mutta en uskaltanut siihen ryhtyä - ehkä ensikerralla. En jaksa kovin iloita tästä ompeluksesta (harmittaa tuhraantunut aika) - ja kuitenkin - ehkäpä tämä on uuden alku! Ompeluinto ja ideat eivät sinänsä ole mihinkään kadonneet, mutta linkki ideoiden ja toteuttamisen välillä on ollut ja on edelleenkin hakusessa. Pitää varmaan ottaa takapakkia ja aloittaa ihan perusjutuista taas.

Hameen kangas on loppupala ruudullista jacquard kangasta, josta olen aikaisemmin ommellut tyttären suosikkimekon (nyt jo pieneksi jäänyt). Kurkkaa halutessasi postaus mekosta tästä linkistä: jacquardmekko.  Kaava hameeseen löytyi niinkin historiallisesta tanskalaisesta käsityölehdestä kuin Ingelise nr. 2005/8, koko 122.

Luonnonvalkoisen peruspaidan ompelin jo lokakuussa, kaava on Stof2000:sta ostettu, sopii mielestäni kivasti tämän hameen kanssa. Molemmat hieman tosin isoja vielä pikkuiselleni (juuri yltää 120 cm:iin).

No niin.

Tämä oli ainut kerta, kun mainitsen stressin tässä blogissa - näin toivon. Postailen harvakseltaan, kunhan saan jotakin esiteltävää aikaiseksi. Lapsen joulumekko on jo ollut lähes valmiina lokakuusta lähtien. Siitä puuttuu vain napit olkapäiltä. Kuva napittomasta mekosta lyötyy jo Instragramista (annadecora). Haluan kyllä mekon esitellä täälläkin, piakkoin! Ompeluprojekti oli oikein mukava ja piristävä!

Oikein rauhaisaa joulua teille kaikille! Pitäkää hyvää huolta ennenkaikkea itsestänne, jotta jaksatte pitää huolta myös niistä kaikkein rakkaimmista: lapsista, aviopuolisoista, vanhemmista, sisaruksista, isovanhemmista, ystävistä, työkavereista.

Täältä iso halaus ja kiitos, erityisesti inspiroiville Kristalle, Kannelille ja Saijalle!

t. Maija

Ottobren Princess Castle mekko

Facebookin ompeluryhmässä tätä Ottobren mekkokaavaa on hehkutettu ja hehkutettu. Liityn joukkoon! Tilasin irtonumeronkin (4/13) ihan vain tämän yhden kaavan takia...

Mutta onhan tämä mekko kyllä oikein ihana. Käväisi supernopeasti pienen päällä, ja malli sopi hänen solakkaan varteen kauniisti. Jos saan tilaisuuden, niin otan lisää kuvia, kun mekko on tytön päällä, tänään kuvaamiset oli ihan 'NO GO'.



Olen kovasti nyt tykästynyt  Hunajakenno-tikkiin ja peitetikkiin yleisesti - kohta olisi varmaan peitetikkikoneen hankinta sitten vuorossa.... Kävin jo katsomassa yhtä (olin kyllä virallisesti ostamassa vain kaksoisneulaa, mutta siinähän niitä koneita oli rivissä huutamassa 'OSTA MINUT').
Pitäisiköhän ompeluharrastuksen ja tämän pikkublogin ensimmäistä vuosipäivää juhlistaa uudella hankinnalla? Mitähän tuo rakas siippa siihen sanoisi? Sinänsä minulla on tässä nyt aika hyvät kortit, kun olen hiljakseen säästellyt pennosia ihan huomaamatta...

Tässä käytinkin muuten sitä uutta kaksoisneulaa kaitaleiden huolitteluun. Neula on siis 2.5 mm. Huomasin, että Ottobrenkin kuvassa oli näin (eikä 4 mm jota yleensä käytän), ja kyllä kapeampi kaksoistikki sopiikin todella paremmin näihin pikkuvaatteisiin. Minua hymyilytti salaa, kun ompeluliikkeen myyja - keski-ikäinen mies - kertoi innoissaan, että hän nykyään ompelee aivan kaikki huolittelut tällä 2.5 millin kaksoisneulalla... mun mielikuvitus lähti heti omille teilleen.

Kolmannet puolikuutaskuni onnistuivat lähes ilman purkamisia. 

 

Tällaista kaula-aukkoa en ole ennen ommellut, joten hieman jännitti, miten juttu etenee. Mutta tässä ei sattunut kyllä onneksi mitään kommervenkkejä. Sormet oikein syyhyää, että pääsisi ompelemaan samanlaisia lisääkin.

Tässä vielä kerran koko mekko!

Syyslomaterveisiä!

t. Maija

Perusompeluksia: paita, leggareita, pipo

Tällä viikolla ovat koneet saaneet huilata! En ole yhtään ehtinyt istahtamaan ompelemaan, vaikka jo valmiiksi leikattuja juttuja olisi odottamassa.
Esittelenkin tässä siten vain aikaisemmin ommeltua, perussettiä; leggingsejä ja paita - ja pipokin mahtuu vielä mukaan.

Vihdoinkin olen saanut ratkaistua leggarikoodin! Kestikin aika kauan ja pari kokeilua on jo kauan sitten lentänyt roskikseen. Nyt minulla on hyvä kaava, jonka olen yhdistelemällä neljästä tai viidesta eri kaavasta muokkaillut sekä tytön mittoihin soveltanut. Monet 116 koon leggings-kaavat ovat aivan järkyttävän isoja - en käsitä todellakaan. Oma lapsi tykkää myös matalasta mallista, jossa vyötärö jää navan alapuolelle. Nämä istuvat kyllä ihan prikulleen! Vihdoin ymmärsin tuon kuminauhatekniikankin, eli saumuroin kuminauhan ensin kiinni vyötärön yläreunaan ja sitten kaksoisneulalla huolittelen.

Ennen ompeluharrastusta lähes kaikki lapseni peruspaidat olivat Wheat:lta. Näitä paitoja olen kyllä kaivannut, mutta en ole antanut ostohalulle periksi. Wheatin peruspaidan kaula-aukko ja hihat saavat pitsimäisen viimeistelyn, joka antaa paidoille ihanaa herkkyyttä. Jos haluat, voit katsoa esimerkin täältä.

Yritin tässä mustassa paidassa päästä edes vähän samannäköiseen lopputulokseen, vaikkakaan kauluksen materiaali ei ole sama. Tämä pitsimäinen kuminauha on kai tuttu alusvaatteista, mutta parempaakaan vaihtoehtoa en paikallisesta kangaskaupasta löytänyt. Saumuroin ensin kauluksen ja hihansuut ja huolittelin sitten kauluksen kaksi kertaa kaksoisneulalla, niin että kaulukseen tuli kolme tikkiriviä. Käytin nauhan pituuteen kerrointa 0,7. Hihansuut huolittelin myös kaksoisneulalla. Tein hihoista tarkoituksella hieman normaalia lyhyemmät. Kaava on muutoin OB:n.

No, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta jos joku tietää miten tuo Wheatin tapainen huolittelu tehdään, niin kertokaahan mullekin! Siinä näyttäisi olevan resori ja sitten pieni pitsi neulottuna resorin kärkeen, mutta tarvitaankohan tuohon joku erityiskone...

 

Pieni sai synttärilahjaksi kaveriltaan 'tatuointeja', saapa nähdä mitä ope sanoo huomenna koulussa...

Pipoja en ole ennen ommellut - nyt kokeilin. Oikein hauskaa ja helppoa. Voisin kuvitella, että innostun näitä tekemään muutamia! Onhan minulla nyt tupsujen tekoon oikein tuommoiset rinkulatkin! Nopeuttaa huomattavasti prosessia, kun langan voi vain keriä puolikuun ympärille. Siippa löysi rinkulat ruokamarketista... :-) Hieman fläshbäkkiä ala-asteelle, joilloin tupsunteko taisi olla opetusohjelmassa.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa - toivottavasti ehdin jotakin ompelemaankin.
t. Maija

Paituli ja hunajakennohuolittelu

Ompelin pienen paitulin ja innostuin hieman Hunajakenno-tikistä projektin edetessä!
Mielessäni kuvittelin tästä hieman 'raw look' tyyppisen paidan. Ei se nyt ihan onnistunut, vaikka kuinka ompelin nurjan puolen sekä kaulukseen, hihansuihin ja helmaan. Tuo tasku oli aluksi mielestäni oikein onnistunut, mutta kyllä se ehkä vaatii hieman viilausta. :-) Tytär oli kuitenkin innoissaan ja ihan vaatimalla vaati saada tämän paidan tänään päälle kouluun, vaikka se tarkoitti, että piti laittaa oikeat (kaupasta ostetut) housut jalkaan! Hieno kompromissi.

Käytin peruskaavana OB 4/13 fall basic raglan paitaa. Kiva peruspaita ja kaava onkin yllättäen koossa 116 aika nafti, pikkuinenhan on jo 119,5 cm mutta 122 koko on OBn mittojen mukaan aivan liian iso.

 ('tahrat' paidassa ovat vettä aamu- ja hamppupesun jäljiltä)

Leikkasin tuon helman myöhemmin suoremmaksi - kun paita oli jo lapsen päällä..... :-)

Taskun rypytys on toteutettu framilonin avulla (siihen tulee addiktio hyvin nopeasti!). Applikointikin on kivaa mutta vaatii kyllä harjoittelua, harjoittelua harjoittelua... 

Hunajakenno-tikki sekä kankaan nurjapuoli piristävät kivasti kaulusta ja hihansuita! Kaitaleita ei ole ollenkaan käännetty kaksikerroin, vaan hunajakennolla tikattu suoraan kaitaleen reunaan.

 Yritin ensin rypyttää helmaa sekä framilonin ja rypytyslangan avulla, mutta päädyin kuitenkin  parin ompeluyrityksen jälkeen ompelemaan tämmöiset laskokset.

Oikein hyvää viikonloppua!

t. Maija

Raidallinen luomutunika kouluun

Syksyä odotellessa ompelin jo jonkun aikaa sitten ihanan tunikan Alt om Håndarbejde-ompelulehden nr 8/2015 kaavalla. Kankaaksi suositeltiin (boucle) neulosta, valitsin Stof&Stil-ketjun luomuraitaa. En osaa kyllä sanoa, onko se neulosta vai trikoota, mutta hyvin sopii tähän ja niin ihanan pehmoista.

Tänään päätin, että oli sopivan vilpoista tunikan ensikäyttöön. Kuvat sain napattua aamulla, jolloin tämä tunika vielä oli puhtoinen ja käyttämätön. Iltapäivällä lookki onkin varmaan jo sitten ihan toinen. Lapseni ottaa kaiken irti vaatteistaan, toivottavasti tämä kestää päivän leikit! Ihanat sukkikset löytyivät eilen kauppareissulla. Täytyypä käydä ostamassa muutamat lisää, sillä tytär ei yleensä suostu sukkahousuja käyttämään, vaan nämä pääsivätkin mukisematta jalkaan.

Raitojen kohdistelu on mielestäni oikein mukavaa kaiken muun pohdiskelun ja opettelun lisäksi. Kaavoja ei voikaan vain lätkäistä lankasuoraan ja leikata, vaan pitää miettien asetella niin, että raidat mahdollisimman hyvin asettuvat valmiissa työssä. Onko tässä ehkä havaittavissa nieman nörttiyttä...

Harsiminen on myös päässyt ihan uuteen valoon! Inhosin harsimista yli kaiken koulun käsityötunneilla, se oli  mielestäni vihon viimeinen keksintö ja suoranaista ilkeyttä opettajan taholta! Heheh, nyt harsin lähes kaikki hiemankin kinkkiset saumat ennen varsinaista ompelua! Paljon helpommalla lopulta pääsee - suosittelen etenkin meille aloittelijoille.

Mekon vyötärönauhan ompelu oli ihan ensimmäiseni! Raidat auttoivat paljon, ja nyt seuraavaan mekkoon tiedänkin, että tämä vaihe kannattaa todellakin valmistella hyvin, jotta säästyisi pari purkukertaa. J-kirjain alkoi irtoilla jo kuvaushetkellä, joten nappasin sen talteen, ennen kuin pikkuinen lähti kouluun.

Ideoinnissa on jo toinen samanlainen tunika, mutta tällä kertaa hupulla ja sivutaskuilla tuunattuna. Mielestäni tuo kaksinkertainen kaulus on ehkä kuitenkin hieman liian tukeva näin pienessa koossa (122), huppu voisi olla mukavampi. Mutta toki tuo kaulus suojaa tuulelta! Ja taskut neiti tilasi itse seuraavaan kappaleeseen.

Tässä kuvassa kankas näkyy ihan luonnollisissa väreissä.

Äidin oma pikku Cowgirl sai paljon kiitosta kun suostui kuvauksiin: "Okej mor, du må tage to billeder" (okei äiti, saat ottaa kaks kuvaa).

Vapaapäivää vietellen, 

terveisin Maija




UPDATE: 
Tunikan ensimmäinen koulupäivä toi tämmöisen pikku yllätyksen, ja sukkahousuissakin oli reikä jalkapohjassa..... voi ei, no korjataan:

 

Napillinen lasten puuvillapaita - haastetta kerrakseen

Tämä pieni aikaansaannokseni on valmistumisestaan lähtien roikkunut yksinään henkarilla - kesä kun meni jo, eikä tälle ole löytynyt oikein mitään sopivaa kaveriakaan tyttären vaatekaapista. Mutta halusin tämän nyt kuitenkin esitellä - jotta pikkupaita saisi edes hetken huomiota.

Vaikka tämä paita siis onkin varsin pikkuinen (koko116), oli sen tekeminen aika puurtamista - kyseessähän on ompeluhistoriani ensimmäinen napillinen paita. Projekti oli haasteellinen jo kaavojen piirtämisestä ja kankaiden leikkaamisesta lähtien. Solmuun mentiin ryminällä myös ompeluohjeita lukiessa, ja ommellessakin sattui yhtä ja toista.

Kuten tämmöistä.... pähkäilin ja pähkäilin ja tarkistin olinko leikannut nappitolpan liian lyhyeksi... kunnes valaistuin... tuo kaarihan ei siis tietenkään ole hihansuu vaan kaula-aukko.... hihihi kyllä nauratti  - ja itketti - voi että onnistunkin aina hölmöilemään näin.

Prosessi oli siis aika pitkä, kun piti aina uudestaan ottaa vauhtia takapakkien jälkeen. Mutta VALMISTA tuli, ja olen niin onnellinen kaikesta uudesta oppimastani. Ja olen myös onnellinen, että kyseessä oli lasten paita!! :-)

Olen tosiaan iloinen, että en luovuttanut! Uuden oppiminen on lopulta todella antoisaa - ompeluharrastuksessani tätä uutta ja oivallusta riittää vielä moneksi vuodeksi. :-) Ja tuollaisen hankalan ompeluksen jälkeen voi hyvällä omatunnolla ommella pari nopeaa helppoa mekkoa, kuten esimerkiksi edellisen postaukseni digimekko. 

Tässä vielä kuva valmiista nappitolpasta - napinläpeineen ja nappeineen. Tämä työvaihe (napinlävet ja napit) vaati ainoastaan yhden katkenneen neulan ja kaksi haljennutta nappia, mutta tuloksena mielestäni ihan siisti rivi nappeja!  

Käytin hyväksi ompelukoneeni napinläpi- ompeluohjelmaa ja -jalkaa. Ompelin napitkin koneella (koneessani on sellainenkin ohjelma, vau!) - tosi kätevää, kunhan pääsin vauhtiin. Tuo ylin nappi pitäisi kyllä vielä siirtää, kun se vetää tolpan hieman vinoon, mutta viitsinkö, kun ei lapsi tätä paitaa taida koskaan käyttää... 

Kankaana tässä on kukallinen, paksuhko (liiankin) puuvilla. Kaava on Alt om Håndarbejde - ompelulehdestä, nr 7/14.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Yritän saada pian kuvattua toisen valmiin projektin, jotta voisin sen postata sen tänne. Kiireiden takia tässä kyllä voi taas hurahtaa päiviä.

T Maija

Digikaruselli tunikaan

No pitihän minunkin kokeilla, digiprinttiä nimittäin.

En ole tästä digikangas-evoluutiosta edelleenkään kovin innostunut, mutta tämä printti nimeltä Karuselli osui silmääni ollessani ihan vaan perjantaikatselukierroksella Stof & Stil - liikkeessä Roskildessa. Päästyäni kierroksen loppuun, en saanut printtiä mielestäni ja minun olikin ihan pakko ostaa palanen  - palanen vain koska nämä printithän ovatkin aika tyyriitä, en arvannutkaan!

Ostoskärryyn eksyi myös Fiskarsin kangasleikkaaja (semmoinen rullaava siis), erinäisiä ompelutarvikkeita (varmuuden vuoksi) - sekä tietenkin tuo korallinen isoli tunikan hihoihin. Niin, ja vielä ongin löytökorista puolitoistametriä luomujoustojerseytä lapsen (tulevaan) yöpaitaan - metritavarana se olisi maksanut kolmanneksen enemmän!

Kaavaksi löytyi ihanan helppo perustunika Alt om Håndarbejen uusimmasta lehdestä (9/2015).
Malli on lehdessäkin esitelty näin, että siis etu -ja takaosa ovat digiä, ja hihat yksiväriset.

Tämä digiprintti on mielestäni ihanan hempeää ja unelmallista, ja värit sopivat tytöllemme hyvin, vaikkei nyt vielä ehdittykään kokeilemaan.

Flunssaiset terveiset Tanskanmaalta!

t. Maija

Velourraidat kohdallaan

Piirsin kaavat ja leikkasin kankaat yhteen kivaan tunikaan. Kankaaksi valikoitui ekologista raidallista collegea. Huomasin jo kangasta leikatessani, että raitojen kohdistaminen tuossa tunikassa tulisi olemaan haasteellista (mahdotontakin, koska raitojen korkeus vaihtelee).

Päätin ensin siis vähän harjoitella. Kaapista löytyi vain tätä lilaa raidallista velouria. Iso pala kaapin perällä lojunut siis ehkä viime marraskuusta lähtien. Velour ei ole aloittelijalle suositeltava materiaali - ainakaan saumuroitavaksi (oma kokemus). Mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista, ja velourin kesyttämisen lisäksi päjäyttää kertaheitolla raidatkin kohdalleen.

Matkan varrella mieheni kommentoi kuuluvasti, että kangas ei kyllä ole häneen makuunsa ollenkaan, mutta että kyllä hän voi pakata housut mukaan tulevalle isä-tytär kanoottiretkelle 'telttahousuiksi'.

Ai jaa, kiitos vaan kulta.

Projektin edetessä ihan innostuin näistä raidoista, ja taskujen reunoihinkin ompelin ensi kertaa 'framilonia' ryhtiä pitämään (täällä 'framilon' on yksinkertaisesti vain läpinäkyvää kuminauhaa, vihdoin löysin!).

Vai telttahousut, pyh!

Näistähan tuli siis oikein kivat, vyötäröresorin sisään tuli vielä leveä kuminauha ja nauha (väliaikainen, kun sopivaa ei varastoistani löytynyt).

Valmiit pöksyt nähdessään lapsen ensimmäinen kommentti oli: "äiti, nää on tosi kivat, ihanan lämpöiset kun nukutaan TELTASSA!"

Voi, kun ei siellä elokuun pimeässä yössä noi raitojen kohdistukset oikein näy.

Etenkin kun silmätkin on vielä kiinni!

(ohoh, kylläpä meillä on ruttuinen pöytäliinakin)

 

:-)

Lapselle uusiomekko

Kirpputorilta jo monta kuukautta sitten ostamani vuorillinen kesämekko (1,5 €) pääsi vihdoin kierrätykseen! Kangas on ihanan kuluneen pehmeää ja kevyttä mutta ei silti kuluneen näköistä, ja sain siis vuorikankaankin samaan syssyyn. Tässä kuvalinkki alkuperäiseen mekkoon. 

Pitsihelma pääsi sellaisenaan uusiokäyttöön. Alkuperäisen mekon mustaa yläosaa en ikävä kyllä osannut muokata niin, että sen olisi voinut tässä hyödyntää (olisi ollut kiva). Uusiomekossa on vuori ja takana piilovetoketju - näitä olikin hyvä harjoitella, kun mielessä on ihan oikeakin mekko (kuten olen parissakin otteessa tainnut asiasta mainita) samoilla tekniikoilla.

 

 Piilovetoketjun ompelu ei olekaan niin vaikeaa kuin luulin, vaikka ompelin sen sekä kankaaseen ja vuoriin kiinni! jippii. Onneksi muistin harsia ensin. Ompelukoneen piilovetoketjujalka tuo kyllä huomattavaa apua ketjun ompeluun. Tosin tässä tapauksessa unohdin ommella sauman kiinni alhaalta ennen ketjun ompelemista, joka tuotti hieman päänvaivaa  - ja kupruilua tuossa alaosassa.

 Neuletakin ja vyön kanssa tästa tuleekin ihan eri mekko!

 Kesä parhaat sandaalit!

Ihanasti on tällä hetkellä ompelutöitä kesken ja suunnitelmissa. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

PS. Olenkohan muuten ainoa tässä maailmassa, jolle ompeluohjeiden ymmärtäminen on haasteellista!

Huppari ja sen lyhyt elämä

Puhuin jo kai maaliskuussa, että haluaisin kokeilla, josko osaisin ommella Ottobren 1/2015 kannessa olleen hupparin. Minusta siinä oli kiva leikkaus, näytti olevan kaponen malli, joka sopisi meidän pienelle hoikkikselle. Projekti jäi pitkään ajatustasolle - olihan siinä vetoketju, huppu, resoreita, taskut yms. haastavaa. Noin kuukausi sitten ostin vihdoin ihanaa, harmaata luomukollegekangasta (swetaritrikoo) ja leikkasin kankaan heti, että pääsisin alkuun. Huppuunkin löytyi raikas ja pehmoinen kuviotrikoo.

Täytyy sanoa, että harvoin varmaan lopputulos on niin kaukana alkuperäisestä... :-) Mutta tämä olikin nyt harjoitelma, joka antaa uskoa ja ideoita seuraavaan projektiin. Jätin lähes kaiken koristelun pois, sillä halusin vain tehdä tästä 'basic' mallin sekä harjoitella uusia perusjuttuja. Tässä olikin paljon uutta, esimerkiksi osaan nyt ommella vuorillisen hupun!
Hankalinta oli tietenkin vetoketjun ompelu! Olisin OB:n mukaan tarvinnut 47 senttisen vetoketjun - ongelmana on vain, että sen pituista ei täällä Tanskassa ilmeisesti myydä!  Sain sekä Stof&Stil ja Stof2000 liikkeissä kuulla, että saatavilla on vain joko esim. 40, 45 tai 50 cm:n mittaiset vetoketjut - valitsin 45 cm. Jouduin sitten soveltamaan hupun kanssa. Taskujen kohdistaminen oli vaikeaa eikä kyllä onnistunutkaan, vaikka siinä ommellessa siltä näyttikin. Voi hitsin pitsit.

Kaikesta koheltamisestani huolimatta, tytär otti innoissaan hupparin käyttöön! Alla siitä ainoaksi jäänyt kuva kesäiseltä pyrähdykseltä Ruotsin sydämeen (Astrid Lindgrenin Maailma Vimmerbyssä).

Harmillisesti jo heti ensimmäisen pesun jälkeen huppari on nimittäin niin kuluneen ja nuhjuisen näköinen, että taidan sen laittaa kiertoon (hyvä syy tehdä uusi). Kokona tässä oli 122cm, joka osoittautui taas liian suureksi (olen sittemmin saanut oivia neuvoja oikean kaavakoon valintaan Kristalta, Helmoja ja Hepeneitä blogista)

Eemelin heppa! Olipa ihan vierailla myös Vaahteramäen Eemeli-sarjan kuvausmaisemissa. (hame ja leggarit kaupasta)

Ompelin lisäksi samaisesta huppukankaasta leggingsit. Nämä ovat ensimmäiset. jotka todella istuvat pienen päälle. Kaavana on neljän leggingskaavan muunnelma! T paita on peruspaitakaavasta (Stof&Stil) muunneltu - lyhensin esimerkiksi helmaa aika reipaasti.

Kesälomat ovat taas takanapäin, ja perheessämme on nyt ylpeä ekaluokkalainen!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

t. Maija

Farkkulaukku synttärilahjaksi

Kivaa, kun keskellä kesääkin lapsen kaverit viettävät synttäreitä - loman löysiin päiviin mahtuu kivasti neljän tunnin kekkerit. Lapsi ei vielä ole ihan valmis jäämään yksin synttäreille, joten äiti sai taas nökottää mukana (isä onnistui jotenkin parkkeeraamaan itsensä kotiin sohvalle). No olihan toki ihan mukava tavata  kavereiden vanhempia ja vaihtaa kuulumisia, mutta tuommoinen neljän tunnin sosiaalinen kanssakäyminen (sisältäen oman lapsen raivokohtauksen) vaati kyllä kotiin tultua pitkää rentoutumista saunassa ja saunalonkeronkin.

Tyttären kaveri, Salma-tyttönen, täytti siis kuusi vuotta, ja ompelin taas tällaisen pikkulaukun, kun on hyväksi ja mielekkääksi synttärilahjaksi havaittu. Näitä laukkuja olen esitellyt aikaisemminkin: täällä, täällä ja vielä täälläkin.  Vaikka ompelus onkin yksinkertainen, hoksasin taas pari pikku tekniikkajuttua, josta on hyötyä vaativimmissa ompeleissa. 

Sain vihdoinkin myös käytettyä tämän tumman farkkukankaan loppuun (pikku tilkku enää jäljellä) joten nyt saa tämmöisten laukkujen ompelu riittää! :-)

 Tekstiilimaalia ja applikointia....

Takataskun ompelin sivuun, koska päättelin, että en sitä kuitenkaan saisi ihan keskelle kohdistettua :-)

Ompelin taskun kaksikertaisesta kankaasta, joten myös sisäpuoli on 'oikea puoli'. Laukussa on samasta kuosista vuori.

Tikkasin Z-siksakilla reunat, mutta kyllä aika kaameaa jälkeä nurjalla puolella (onneksi ei näy koska tikki jää vuorin taakse), en tiedä missä vika.

Nämä laukun kulmat sain kerran purkaa ja ommella uudelleen. Tässä hoksasin, että saumat kannattaa (pitää) ommella vain saumanvaraan asti. Näin kappaleet laskeutuvat kauniisti kulmassakin, jossa useammat saumat kohtaavat. (vaikea selittää)

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

t. Maija