18.8.2015

Velourraidat kohdallaan

Piirsin kaavat ja leikkasin kankaat yhteen kivaan tunikaan. Kankaaksi valikoitui ekologista raidallista collegea. Huomasin jo kangasta leikatessani, että raitojen kohdistaminen tuossa tunikassa tulisi olemaan haasteellista (mahdotontakin, koska raitojen korkeus vaihtelee).

Päätin ensin siis vähän harjoitella. Kaapista löytyi vain tätä lilaa raidallista velouria. Iso pala kaapin perällä lojunut siis ehkä viime marraskuusta lähtien. Velour ei ole aloittelijalle suositeltava materiaali - ainakaan saumuroitavaksi (oma kokemus). Mutta nyt päätin ottaa härkää sarvista, ja velourin kesyttämisen lisäksi päjäyttää kertaheitolla raidatkin kohdalleen.

Matkan varrella mieheni kommentoi kuuluvasti, että kangas ei kyllä ole häneen makuunsa ollenkaan, mutta että kyllä hän voi pakata housut mukaan tulevalle isä-tytär kanoottiretkelle 'telttahousuiksi'.

Ai jaa, kiitos vaan kulta.

Projektin edetessä ihan innostuin näistä raidoista, ja taskujen reunoihinkin ompelin ensi kertaa 'framilonia' ryhtiä pitämään (täällä 'framilon' on yksinkertaisesti vain läpinäkyvää kuminauhaa, vihdoin löysin!).

Vai telttahousut, pyh!

Näistähan tuli siis oikein kivat, vyötäröresorin sisään tuli vielä leveä kuminauha ja nauha (väliaikainen, kun sopivaa ei varastoistani löytynyt).

Valmiit pöksyt nähdessään lapsen ensimmäinen kommentti oli: "äiti, nää on tosi kivat, ihanan lämpöiset kun nukutaan TELTASSA!"

Voi, kun ei siellä elokuun pimeässä yössä noi raitojen kohdistukset oikein näy.

Etenkin kun silmätkin on vielä kiinni!

(ohoh, kylläpä meillä on ruttuinen pöytäliinakin)





:-)

2 kommenttia:

  1. Wau, raidat ovat tosiaankin upeasti kohdillaan, hyvä sinä! Miesten kommentit on kyllä joskus hauskoja ompeluun/kankaisiin liittyen ;). Ei meillä ainakaan aina ymmärretä tätä mun vouhotusta, mutta silti mies välillä tuo mulle nappeja ja esim. lankoja reissuiltansa. Kankaita ei sentäs vielä :D

    VastaaPoista
  2. Mun mies on katsellut kankaita saksalaisilla (niin, miksi juuri saksalaisilla?) sivustoilla. Olen ihan itseasiassa rohkaissut häntä tähän touhuun... ;-). Lisäksi mieheni aina muistaa mainita, että hänellä on ompeluajokortti! Kyllä, se taitaa olla jo yli 25 vuoden takaa, lukion valinnaiselta käsityökurssilta, mutta ompeluajokortti on aina ompeluajokortti!

    VastaaPoista