11.11.2014

On aika jo minunkin aloittaa oma blogi. En oikeastaan tiedä, miten tällainen blogi toimii, mutta ehkäpä tämä tästä lähtee.... Ja kyseessä on TIETENKIN ompelublogi! Ompelukokemukseni on ihan yhtä vihreä kuin tämä blogin kirjoittaminen, mutta ehkäpä sekin siitä lähtee.... Ajattelin, että kaksi yhdellä iskulla! :-)  Olen tässä muutaman viikon aikana, jolloin tein ostopäätöstä uudesta ompelukoneesta, lukenut monien teidän kokeneiden ompelu- ja käsityöbloggaajien blogeja (ensin hain tietoa oikeanlaisesta ompelukoneesta, sen jälkeen saumurista, ja jäin TODELLA koukkuun!) Mikä inspiraation lähde!

Nyt om ompelukone hankittu ja saumurikin jo katsastettu ja valittu. Tarvikkeita osteltu ja kankaita sormeiltu (muutama metri jo mukaankin saatu). Ensimmäinen projekti ja toinenkin jo valmis. Pähkäilin yhden simppelin pussukan parissa koko illan. Siis simppelin ajatuksissa ja kuvassa, mutta projekti ei sujunut ihan yhtä lennokkaasti kuin olin mielessäni sen ajatellut... tuttua varmaan kaikille aloittelijoille. Valmista tuli! Marimekon pussilakanaan tosin tuli pari ammottavaa aukkoa, mutta pussukasta kuitenkin oikein sievä (vaikka onkin 22 cm leveä ylhäältä ja 23 cm leveä alhaalta ja muutenkin ihan omanlaisensa). Tarkoitukseni olikin ensin korjata pussilakanan puuttuva kulma (jonka koira söi), mutta se tuntui jotenkin todella vaikealta jutulta... ja sitten jo päätinkin, että käytän pussilakanan kankaan harjoittelujuttuihin, kuten erinäisiin pussukoihin. Kuinka voi vetoketjun ompelukin olla muuten niin monimutkaista? Mutta sinnikkäästi jatkoin ja sain pussukan siis päätökseen yhden illan aikana. Nyt se on jo lapseni leikeissä, pienen karvaisen hylkeenpoikasen kotina... 

Niin se toinen projekti. Rakas siippani kysäisi ohimennen eilen, josko olisin kiinnostunut (nyt kun on ompelukonekin) korjaamaan yhden pikkujutun... No joo kyllä toki.. Yksi pikkujuttu, osoittautui kahdeksi lähes irtirepeytyneeksi talvitakin hihan vuoriksi.. hehe. No halusin näyttää, että ne muutama sata euroa ei tullut turhaan tuhlattua ompelukoneeseen... 'katso kulta, kuinka hienot niistä tuli'! Vähän ylpeä ehkä siitäkin, etten jättänyt tätä toista projektia jo heti 'roikkumaan' kaikessa tylsyydessään. 

Tässä tämä ihan ensimmäinen pussukkani:





Palaillaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti